Martini – sveitsiläinen laatumerkki

martini
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 1. Turun Seudun Mobilistit ry:n arkistoista löytyi hiljattain hieno kuva Martini -merkkisestä taksista Turussa. Auton kuljettajasta tai muusta historiasta ei ole tietoa. Auton vuosimalli sekä kuvaushetki voisi ajoittua välille 1913-1915. Tismalleen samantyyppisestä autosta en ole vielä löytänyt kuvaa mistään lähteestä.

Mikä sitten on merkkiään Martini? Sveitsiläinen tehdas Martini tunnettiin kuuluisien Martini-Henry kiväärien valmistajana. Ensimmäinen auto valmistui jo vuonna 1897. Tämän jälkeen valmistettiin autoja Rochet-Schneiderin lisenssillä. Positiivisen kysynnän kannustamana rakennettiin vuonna 1904 kokonaan uusi tehdas Saint-Blaisen kylään, joka sijaitsi 50km Bernistä länteen. Markkinointi keskittyi alusta asti voimakkaasti vientiin ja siellä saavutettiinkin kohtalaista menestystä. Martini tehdas uskoi nelisylinterisen moottorin paremmuuteen ja luotti pitkään omiin konstruktioihinsa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen lama ja surkastuneet vientimarkkinat tuottivat vaikeuksia tehtaalle. Niinpä vuonna 1924 saksalainen autonvalmistaja Steiger osti yhtiön. Seuraavana vuonna Martini lisäsi vihdoin valikoimaan myös kuusisylinterisen mallin. Martini panosti 1920-luvulta lähtien entistä enemmän myös hyötyajoneuvojen valmistukseen. Tuotanto kuitenkin hiipui hiljalleen ja tehdas suljettiin vuonna 1934.

martini_logo
Kuva 2. Martini tehtaan logossa oleva kivääri kertoo yrityksen asevalmistushistoriasta.

martini_turku
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 3. Poliisimuseon historiikin mukaan Suomen ensimmäinen poliisiauto otettiin käyttöön Helsingissä vuonna 1904. Merkin kerrotaan olleen Martini. Onkohan tästä autosta säilynyt kuvaa? Mikä myöskin mielenkiintoista Turun ensimmäisen poliisiauton mainitaan olleen myös Martini. Se näkyy ylläolevassa kuvassa, joka on ilmeisesti otettu Turun vanhalla suurtorilla. Kuvan auto on kuitenkin vanhempi kuin vuosimallia 1910, muun muassa ketjuveto paljastaa auton iäkkyyden. Auto oli luultavasti hankittu käytettynä. Kaikki lisätieto ja arvuuttelut Martini-autojen vaiheista Suomessa otetaan mielellään vastaan.

insinooritoimisto
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 4. Turun insinööritoimisto edusti Martini-autoja Suomessa. Sveitsiläistä teollisuutta edusti myös Arbenz merkki. Mainoksen julkaisuvuosi ei ole tiedossa.

Automobiili ja sen hoito (1906)

Automobiili ja sen hoito on ensimmäisiä tai ehkä jopa ensimmäinen suomenkielellä ilmestynyt autokirja. Kirjan nimi on siis ”Automobiili ja sen Hoito”, julkaistu alunperin saksaksi vuonna 1906 Julius Küster nimisen henkilön toimesta. Suomessa julkaisun käänsi ja kustansi kustantaja Yrjö Weilin Helsingistä (Weilin + Göös). Kirjasessa on 77 numeroitua sivua.

Kirjassa tehdään ”ensiksi lyhyesti selkoa automobiilimoottorin tärkeimmistä osista.” Automobiiliin liittyvä sanasto ei ollut vielä tarpeeksi vakiintunutta suomeksi niinpä kirjassa turvaudutaan joissain tapauksissa vieraskielisiin nimityksiin. Kirjan loppupuolella kerrotaan miten automobiilin moottoria huolletaan ja annetaan ajamiseen liittyviä ohjeita.

Sisällysluettelo:

1. Nykyaikaisen moottorivaunun eri osat
a. Voimalähde
a1. Nelitahtimoottori
a2. Kaasun sekoittuminen ja poistuminen
a3. Sytytyslaitos
a4. Jäähdytysveden kiertokulku
a5. Moottorin eri osat
b. Voimansiirtolaitos
c. Automobiilin alusta
d. Automobiilin vaununkoppa

2. Ohjeita automobiilin ajamisessa ja hoidossa

3. Automobiilissa tapahtuvia häiriöitä
a. Moottorin häiriöitä
a1. Sytytyshäiriöitä
a2. Kaasutus ja venttiilit
a3. Jäähdytyslaitos
a4. Moottorin liikkuvat osat
b. Häiriöitä voimansiirtolaitoksessa

Seuraavassa muutamia kuvia kirjasesta.

Automobiili ja sen hoito
Kuva 1. Kirjan kansi.

Automobiili sekä huvi- että lastenvaunuja
Kuva 2. Kirjan takakansi. Jo tuolloin Otto Brandt mainosti omaavansa kokemusta konepaja toiminnassa.

Seuraavassa Brandtin tarjoamista merkeistä lyhyesti.

Pope-Tribune oli yksi Pope-autonvalmistuskonsernin monista automerkeistä. Albert Augustus Pope perusti yrityksensä vuonna 1876. Yritys kasvoi vauhdilla sen valmistettua suosittuja Columbia-polkupyöriä. Sähköautojen valmistus käynnistyi vuonna 1897. 1900-luvun alussa Pope oli yksi suurimmista autonvalmistajista Yhdysvalloissa. Pope tarjosi useita tuotemerkkejä jotka oli tähdätty eri hintaluokkiin. Tämä oli taloudellisesti raskasta ja lisäksi kun kilpailu koveni kaiken aikaan niin tehtaat jouduttiin sulkemaan yksi toisensa jälkeen. Pope-Tribune oli kevyt 2-paikkainen Runabout ja se oli edullisin Popen valmistamista autoista. Sitä valmistettiin aluksi vain yksisylinterisenä kunnes vuonna 1905 12-hevosvoimainen kaksisylinterinen lisättiin valikoimaan. Viimeinen Pope-Tribune valmstui 1908.

Waltham-Orient oli Waltham Manufacturing Companyn valmistama kevytrakenteinen auto. Hinnalla 425 dollaria se oli Yhdysvaltojen edullisin auto. Sitä myytiin nimellä Waltham tai Orient. Siinä oli ilmajäähdytteinen yksisylinterinen 4-hevosvoimainen moottori. Sitä kutsuttiin lisänimellä ”Buckboard”, jolla perinteisesti tarkoitettiin yksinkertaista hevosvetoista kärryä. Yksinkertainen auto olikin sillä se painoi vain vähän yli 200kg ja siinä oli tuskin ollenkaan koria. Myöhempinä vuosina mallia paranneltiin huomattavasti ja se alkoi näyttämään enemmän oikealta autolta. Turun automuseosta löytyy entisöitynä vuoden 1906 ”Buckboard”.

Belgialainen Minerva valmisti aluksi kahden edellisen merkin tavoin polkupyöriä. Vuonna 1904 käynnistyi autojen sarjatuotanto. Mainoksen ilmestymisen aikoihin Minerva valmisti suosittua ’Minervette’ -kevytautoa. Siinä oli pieni yksisylinterinen 636-kuutioinen moottori. Se oli mm. Iso-Britannian markkinoiden edullisin auto. Myöhemmin Minerva tultaisiin tuntemaan erittäin ylellisistä ja suurista autoistaan.

Automobiili seuraavista maankuuluista tehtaista
Kuva 3. Nikolajeff Jr. -mainos. Mainoksen Ford uutuudella viitataan todennäköisesti vuonna 1907 esiteltyyn ”S” -malliin. Se oli hienompi painos samana vuonna esitellyistä ”N” ja ”R” -malleista. Siihen sai useita lisävarusteita, kuten ”sufletin”, kaasulamput, äänitorvet ja jopa sateenvarjon pitimen. Mainoksen auto on REO.

Suosittelemme Prima ja Cadillac automobiileja
Kuva 4. Victor Forseliuksen edustukset, Prima ja Cadillac. Prima-auto ensiesiteltiin joulukuussa 1905 ”uskomattoman huokeaan hintaan”. Autoja valmistettin pieniä määriä vuoteen 1909 saakka. Forselius mainosti autoja koko tämän ajan ja vielä kesällä v.1910 ilmestyi mainos. Turun Teollisuusnäyttelyssä v.1907 kerrotaan olleen Prima-auton, jossa oli Suomessa tehty kori.

Saksan keisarin automobiili
Kuva 5. Kirjan kuvitusta. Yllä olevassa kuvassa Saksan keisari Vilhelm II:n loistelias N.A.G. -merkkinen edustusauto. Keisarin käytössä samoihin aikoihin oli ainakin myös Adler ja Mercedes-automobiilit. Alla olevassa kuvassa lienee myös N.A.G.

automobiili6
Kuva 6. Automobiilin koneisto. Piirros on N.A.G. autosta.

Siemens-Schuckert Werke

Siemens & Halske AG:n perustivat yhdessä Ernst Werner von Siemens ja Johann Georg Halske v.1847. Halske jätti yrityksen jo v.1867. 1800-luvun loppuun mennessä Siemensistä kasvoi merkittävimpiä sähkölaitteiden valmistajia maailmassa. V.1881 Siemens rakensi maailman ensimmäisen sähköisen raitiovaunulinjan Berliinin Lichterfeldeen. Seuraavana vuonna esiteltiin Electromote, maailman ensimmäinen johdinauto. 1900-luvun taitteessa yritys valmisti mm.seuraavia komponentteja; mittauslaitteita (myös autojen nopeusmittareita), lennätinlaitteita, puhelimia, sireeneitä, palovaroittimia, pienjännitelaitteita, hehkulamppuja, teräskaapeleita ja hissejä.

V.1903 Siemens osti Schuckertin, joka oli tunnettu valaistusjärjestelmien valmistaja. Schuckert oli jo valmistanut ensimmäiset sähkökäyttöiset autot 1890-luvun lopulla. ”Schuckert-Droschke” (Schuckert-taksi) nimellä kutsuttu ajoneuvo oli periaatteessa avomallinen hevoskärry, jossa oli kaksi sähkömoottoria.

Siemens päätti panostaa autonvalmistukseen ja rakensi vuosina 1905-1906 uuden autotehtaan Berliiniin. Seuraavana vuonna esitelitin sähkökäyttöisten autojen mallisto Berliinin autonäyttelyssä. Henkilömalleja mainostettiin taksikäyttöön. Lisäksi ohjelmassa oli myös linja- ja kuorma-autoja. Pian huomattiin kuitenkin, että sähköautojen luotettava toimintakyky vaati ihanteelliset olosuhteet. Esimerkiksi tieverkoston huono kunto ja talvisin vallitsevat olosuhteet heikensivät sähköautojen toimintakykä huomattavasti. Ratkaisua ongelmaan haettiin ensiksi varustamalla autot hybridi-järjestelmillä, mutta melko pian siirryttiin perinteisiin polttomoottoreihin.

Ensimmäinen bensiinikäyttöinen malli oli tyyppi ”G” jota tarjottiin 6 ja 8-hevosvoimaisena. Aluksi moottorit ostettiin talon ulkopuolelta kunnes v.1908 aikana alettiin käyttää omia valmisteita.

Vuonna 1908 Siemensille tarjoutui tilaisuus ostaa autonvalmistaja Protos, joka oli yksi pioneerejä alalla. Siemens-Schuckert merkki säilyi vain yhtymän sähköautoissa, joita valmistettiin vuoteen 1910 saakka. Protos autoja valmistettiin aina vuoteen 1926 saakka, kunnes Siemens luopui autonvalmistuksesta ja myi merkin N.A.G.ille. N.A.G.in tarina vuorostaan päättyi vuoteen 1934.

mercator_1_4_1908_siemens2
Kuva 1. Siemens-autoja mainostettiin Suomessakin ainakin vuosina 1908-1910. Kuvan auton on taksimallia ja oli saatavana sähkö ja bensiinikäyttöisenä. Viimeinen Siemens-Schuckert-nimeä kantava auto valmistettiin v.1910.

mercator_1_4_1908_siemens3
Kuva 2. Siemens & Halsken toimisto sijaitsi jossainpäin Helsinkiä. Moottoreita tarjottiin myös veneilyyn.

Digi – Mercator 1.4.1908

Viipurin autokilpailut 1910

Viipurin kansainväliset talvikisat pidettiin 23-28 helmikuuta 1910. Ohjelmaan kuului 12 urheilulajia, monet näistä talviurheilulajeja, mutta lisäksi myös ratsastusta, ammuntaa ja kenties Suomen ensimmäiset autokilpailut. Artikkeli talvikisoista ilmestyi ”Finskt Idrottsblad”-lehdessä maaliskuussa 1910. Lehti oli Helsingin voimistelukerhon julkaisu. Seuraavassa lehden artikkeli autokilpailuista joka on käännetty ruotsista suomeksi. Käännös ei ole todellakaan virheetön, mutta toivon että ajatus välittynee kuitenkin. Kaikki lisätieto aiheesta jälleen tervetullutta.

Digi – Finskt idrottsblad 31.03.1910

Viipuri_1910
Kuva 1. Vasemmalla Kasubskijin 60-hevosvoimainen Stoewer auto joka voitti ensimmäisen palkinnon. Oikealla S.Nikolajeffin 25-hevosvoimainen Clément-Bayard.

Viipuri_1910_kansi
Kuva 2. Finskt Idrottsblad-lehden kansikuva.

Viipuri_1910_s1

”Kansainväliset talvikisat Viipurissa 23-27 helmikuuta. Automobiilikilpailuista. Talvikisojen ohjelma Viipurissa oli monipuolisempi kuin koskaan aiemmin missään urheilutapahtumassa Suomessa ja mukana oli jopa autokilpailut. Se oli ensimmäinen autokilpailu joka järjestettiin Suomessa, ja vaikka osallistuvien määrä ei ollut suuri, herätti kilpailu paljon kiinnostusta. Kilpailijoiden vaunuja oli neljä ja ne oli jaettu kahteen luokkaan, suuriin ja pieniin vaunuihin. Rata sijaitsi Papulanlahdella ja oli ympärysmitaltaan noin 800m ja se kierrettiin 12 kertaa, niin että koko reitin pituudeksi tuli 10km. Sää oli kilpailun aikana talvikisojen paras. Yleisöä oli hyvin paljon, ja he seurasivat jännittyneinä autokilpailuja. Ensin starttasivat pienemmät autot, kauppias S. Nikolajeff Jr. sininen ”Adler” vaunu 15 hevosvoimainen, jota ajoi Nikolajeff itse, ja punainen ”Ford” vaunu, 20 hevosvoimainen, jota ajoi insinööri N. Garoff. Vaunut olivat rivissä kummallakin puolella rataa.”

Viipuri_1910_s2

”Lähtö oli lentävä ja autot lähtivät hurjaa vauhtia liikkeelle. Kierros kierroksen jälkeen kiersivät vaunut rataa. Adlerin nopeus kasvoi joka kierroksella ilmeisesti aikomuksena voittaa Ford. Viisi kierrosta oli menty kun Adler oli vain 20 metrin päässä Fordista. Ottamalla mutkan nopeasti toivoi herra Nikolajeff pääsevän kilpailijan ulottumattomiin.Yritys kuitenkin epäonnistui, auto luisui liukkaalla jäällä ja ajoi ulos hankeen pyörähtäen kaksi kertaa ympäri pysähtyen lopulta. Adler oli nyt menettänyt pari minuuttia, mutta Nikolajeff ajoi taitavasti autollaan jäljellä olevat kierrokset ja kutisti etäisyyden itsensä ja kilpailijan välillä merkittävästi ja ajoi voittoisana maaliin ajalla 17min 34 2/5 sekuntia. Fordin ajaksi tuli 19 minuuttia 13 1/5 sekuntia.”

Viipuri_1910_s3

”Seuraavaksi olivat vuorossa isommat vaunut. Ravintoloitsija Kasubskijs Viipurista 60 hevosvoimaisella ”Stoewer”-vaunulla, jonka hän myös omisti, ja Nikolajeffin omistama 25 hevosvoimainen ”Clement-Bayard” jota ajoi insinööri Garoff. Ensimmäisten kierrosten aikana voitti Stoewer yhä enemmän aikaa Bayardiin nähden, mutta kun muutama kierros lisää oli ajettu sai tämä lisää vauhtia ja sai yhä enemmän kiinni menetettyä aikaa, niin että kun maaliviiva ylitettiin, oli Stoewerilla vain 8,5 sekunnin etumatka. Stoewer sai ajan 17 min, 18 sekuntia ja Clement Bayard 17 min 26 2/5 sekuntia.”

”Viimeinen ja myös mielenkiintoisin oli 10km tasoituskilpailu. Stoewer seisoi paikoillaan, Clement Bayardin lähtiessä 8 sekuntia edellä ja Adler 16 2/5 sekuntia edellä. Adler siis starttasi ensimmäisenä ja 8,5 sekuntia myöhemmin lähti matkaan Bayard. Jälkimmäinen tuntui menevän hyvin ja jo kahden kierroksen jälkeen ohitti Adlerin. Suuri Stoewer haki turhaan armoa Clement-Bayardista. Tätä ajoi taidokkaasti insinööri Garoff nousten ja jopa lisäten etäisyyttä suureen kilpailijaansa ja saavutti päivän parhaan ajan 17 min 6 2/5 sekuntia käytettyä aikaa ja 16 min 58 2/5 sekuntia arvioitua aikaa. Stoewer ohitti Adlerin ja saavutti toisen sijan ajalla 17 min 19 sek käytettyä ja arvioitua aikaa. Adlerin tulokset olivat käyttöaika 17 min 57 sekuntia ja arvioitu aika 17 min 40 3/5 sekuntia. Koska kiinnostus yleisön joukossa oli hyvin suuri päätettiin sunnuntaina järjestää ylimääräinen kilpailu. Adler, Stoewer ja Clement Bayard osallistuivat tähänkin, missä viimemainittu vaunu oli jälleen voittoisa.”

Viipuri_1910_s4
”On toivottavaa, että Viipurin esimerkki voittaa pian jäljittelijöitä pääkaupunkiseudulla, sillä täällä on useita automobiileja ja se voisi olla varmasti vieläkin mielenkiintoinen vaikka ei olisikaan yhtä menestyksekäs kuin Viipurin kilpailu.”

Olof Nykopp

Olof Nykopp oli helsinkiläinen pankki- ja liikemies. Myöhemmin hän toimi mm.ulkoasiainministeriön protokollapäällikönä. Vuonna 1907 Olof Nykop mainosti muutamaan otteeseen automobiileja päivälehdissä. Toimiston osoitteena oli Eteläesplanadinkatu 22.

nya_pressen_3_11_1907_nykopp
Kuva 1. Mainos marraskuun 1907 Nya Pressen-lehdestä. Seuraavassa hieman historiaa liikkeen edustuksista.

”Societe des Voitures Electriques Systeme Kriéger” oli ranskalainen sähköautoja valmistava yritys. Tuotanto alkoi jo vuonna 1898. Kriéger oli aikaansa edellä monessa suhteessa. Kriéger sovelsi ensimmäisenä regeneroivia jarruja. Jarrutuksessa saatu lämpöenergia varastoitiin akkuihin josta sitä voitiin myöhemmin siirtää sähkömoottoriin. Vuonna 1903 Kriéger valmisti ensimmäisten joukossa hybridiauton. Autossa oli bensiinimoottori, sähkömoottori ja ohjaustehostin. Tuotanto päättyi vuoden 1909 paikkeilla.

Süddeutsche Automobil-Fabrik tunnettiin tuotemerkillä Gaggenau ja SAF. Vuonna 1905 perustettu SAF valmisti kuorma-autoja ja monia erikoisajoneuvoja. Mm. Berliinin kaupungille toimitettiin suuria linja-autoja v.1905. Tuotanto oli kuitenkin pientä ja tehdas ajautui vaikeuksiin v.1910. Benz & Cie, Mannheimista tuli tässä vaiheessa mukaan kuvioihin ja sijoitti yritykseen. Vuonna 1912 Benz osti yrityksen kokonaan itselleen ja sai näin omistukseensa kuorma-ja linja-auto tehtaan. Gaggenaussa valmistettavista kuorma-autoista alettiin käyttää nimeä Benz-Gaggenau. Myöhemmin siellä valmistettiin mm.Unimog-maastoautoja ja nykyisin siellä tehdään vaihteistoja ja akseleita henkilö-ja kuorma-autoihin.

Söderbloms Gjuteri och Mekaniska Verkstad perustettiin yrityksenä v.1877. Vuonna 1900 käynnistyi moottorien valmistus ja seuraavana vuonna autojen valmistus. Tuotanto oli pääasiassa kuorma-autoja ja kevyitä pakettiautoja. On mahdollista, että Söderbloms valmisti Ruotsin ensimmäisen kuorma-auton v.1901. Tämä olisi siten tapahtunut ennen kuin Vabis ja Tidaholm valmistivat kuorma-autonsa.

Digi – Nya Pressen 03.11.1907

Hufvud_9_11_1907_nykopp
Kuva 2. Sama teksti pari päivää myöhemmin ilmestyneessä mainoksessa.

Digi – Hufvudstadsbladet 09.11.1907

Veteranlastbilar.se – Kuvia Söderblom kuorma-autoista

Finska Automobil Agenturen

Turkulainen hammaslääkäri William Widenäs perusti Suomen ensimmäisen autoliikkeen v.1902. Finska Automobil Agenturen toi maahan muutamia henkilöautoja ja myös Suomen ensimmäisen linja-auton. Widenäs itse ajoi Opel-Darracqilla ja ehkä myös Wartburgilla. Seuraavassa muutama mainos, joita olen yrittänyt kääntää suomeksi.

Hufvud_15_4_1906_widenas
Kuva 1. Mainos jossa luetellaan kaikki Widenäsin edustukset 15.4.1906. Seuraavassa hieman historiaa merkeistä.

Opel teki sopimuksen ranskalaisen Darracq autonvalmistajan kanssa lisenssivalmistuksesta v.1901. Nimeksi vaihtui Opel-Darracq. Autoissa oli Darracqin alusta ja kaksisylinterinen mooottori ja Opelin valmistama kori. Yhteistyö lakkautettiin v.1907.

Eisenacher Fahrzeugfabrik perustettiin jo v.1896. Kaksi vuotta myöhemmin esiteltiin Wartburg niminen auto joka oli lisenssilä valmistettu ranskalainen Decauville. Lisenssin rauettua yritys alkoi valmistamaan omaa suunnittelua olevia autoja v.1904 nimellä Dixi. Myöhemmin BMW osti tehtaan. Widenäsin kerrotaan ajaneen Wartburg-autolla Turussa jo vuonna 1901.

Scheibler kuului linja-auto valmistajien pioneereihin. Aachenilainen yritys valmisti ensimmäiset linja-autot jo 1800-luvun lopulla. Firma toimitti mainoksen mukaan useita satoja busseja Lontoon liikenteeseen. Scheibler oli myös Suomen ensimmäinen linja-auto. Joulukuussa v.1905 Widenäs toimitti omnibussin Turkuun teknikko Stenroosille. Auto osoittautui kuitenkin vikaherkäksi ja kalliiksi ylläpitää, joten se myytiin eteenpäin Pietariin v.1907.

Ruppe & Sohn yritys valmisti Apollo ja Piccolo merkkisiä autoja. Mainoksen kuvassa on 5-hevosvoimainen Piccolo jota valmistettiin vuosina 1904-1907. Tämä oli ainoa malli jota tehdas tarjosi alkuvuosina.

Bayard Clement oli Ranskan suosituimpia autoja. Samaan aikaan edustus löytyi myös S.Nikolajeffilta. Richard & Hering valmistivat ehkä hevoskärryjä. Neckarsulmer Fahrradwerke valmisti N.S.U.-merkkisiä moottoripyöriä v.1901 lähtien. Nürnberger Fahrzeugfabrik Union valmisti Maurer-Union merkillä autoja. Otto Brandt edusti myös Maurer-autoja v.1907. Maurer oli yksi ensimmäisiä valmistajia jotka käyttivät kitkaa voiman välittämisessa. Vaihteistossa ei siis ollut ketjuja vaan kaksi isoa pyörää jotka osuessaan toisiinsa välittivät energiaa. Maurer-Union autojen valmistus loppui v.1908.

Mainoksen loppuosa:

”Hieman käytettynä, mutta erinomaisessa kunnossa myydään 9-hevosvoimainen Opel-Darracq uskomattoman halvalla hinnalla ja täydellä takuulla (3800mk). 16/18 malli hintaan 8000mk. Monia muita (autoja) eri hinnoin. Kahdelle hengelle koritettu 1100 markkaa. Allekirjoittanut, joka on seurannut vuosia auton valmistusta ja tuntee hyvin kaikki autoja valmistavat tehtaat jakaa mielellään tietoja ja neuvoja asiasta kiinnostuneille. Luetteloita lähetetään pyynnöstä.”

Digi – Hufvudstadsbladet 15.04.1906

 

Hufvud_19_5_1907_widenas
Kuva 2. Mainos toukokuulta 1907. ”Finska Automobil Agenturen. Perustettu 1902. Maan ensimmäinen ja suurin autokauppa. Ennen kuin mitkään muut liikkeet ilmestyivät pröystäilevin mainoksin, oli meidän kauttamme kulkeutunut jo 80,000 markan edestä automobiileja ja moottoreita. Pyydämme ammattilaisia huomioimaan voivatko mitkään muut toiminimet joiden olet nähnyt mainostavan vetää vertoja meidän edustuksillemme: Darracq, Opel ja Eisenach. Kestäviä urheiluautoja (Darracq on tuonut Amerikan Vanderbilt-pokaalin kotiin kahtena viime vuonna) ja ”menoautoja”. Nürnberger-Union sopiva auto lääkäreille jne. Aering & Richard kärryjä ja kaikenlaisia pienempiä ja halvempia vaunuja. Neckarsulm, maailman suurin moottoripyörätehdas. Scheibler, joka on toimittanut yli 300 bussia Lontooseen. Tämän lisäksi myymme koko joukon käytettyjä halvempia vaunuja englantilaisilta, amerikkalaisilta ja saksalaisilta valmistajilta täydellä takuulla tai vähän käytettyinä(?). Tällä hetkellä yli 20 kpl (autoja) 1050 markasta ylöspäin.”

Digi – Hufvudstadsbladet 19.05.1907

 

åbo_under_14_8_1910_darracq
Kuva 3. ”Myynnissä 9-hevosvoimainen Darracq-automobiili. Vähän käytetty, mutta perusteellisesti läpikäyty ja kauttaaltaan kestävä. Sopiva sekä ajoautona, että tavara-autona. Hinta 2500 markkaa.”

Digi – Åbo Underrättelser 14.08.1910