1930-luvun alun laman jälkeen oli selvää, että autojen kysyntä tulisi Euroopassa jälleen elpymään ja tarvittaisiin massatuotettuja, edullisia kansanautoja. Suomessa pieniä autoja kohtaan tunnettiin pitkään epäluuloa niiden oletetun heiveryyden vuoksi ja myynti painottui täällä isompiin autoihin. 1930-luvun puolivälissä esitellyt Ford Eifel ja Opel Kadett olivat edullisia autoja, mutta jo astetta vankemman oloisia. Uusia, suosittuja pikkuautoja alettiin yleisesti kutsua lehdistössä pienoisvaunuiksi.
Vuonna 1935 esitellyn Ford Eifelin tilalle esiteltiin 1939 kesällä korvaava uusi malli – Taunus. Ensimmäinen Taunus nimeä kantava auto oli teknisesti melko yhtenevä aiemman Eifelin kanssa, joskin jarrut olivat nyt ensi kertaa nestetoimiset. 1,2-litrainen sivuventtiilikone, 3-vaihdetta ja poikittainen lehtijousitus olivat samat kuin Eifelissä. Muotoilullisesti keulassa oli jotain samaa kuin Lincoln Zephyrissä. Muu osa autosta ei ollut kuitenkaan yhtä siron virtaviivainen, siitä kertoo autolle annettu kutsumanimikin ”Muna-Taunus”.
Valentin Vaalan luokkakomediassa ’Viikon tyttö’ (1946) tehtaan johtajan poika Kristian kurvailee Taunuksella. Kesällä 1939 lanseeratun auton myyntikausi jäi hyvin lyhyeksi ja autoja tuskin ehdittiin tuoda montaa kappaletta. Ainakin yksi kuitenkin tuotiin. Rekisteritunnuksella A-9531 oleva auto lienee vielä kuin uusi keväällä 1946 kuvatussa elokuvassa. Tuulilasista erottuu ajolupa HA 1321 B. Tuulilasissa näkyy myös lappunen A, joka tarkoittanee Helsingin aluetta.
Taunus, mallikoodiltaan G93A, oli tuotannossa vuoden 1942 alkuun saakka. Kaikkiaan vähän yli 7000kpl saatiin kokoon tätä ensimmäistä versiota. Sodan jälkeen mallin tuotanto nytkähti uudelleen liikkeelle vasta vuonna 1948. Nyt mallikoodilla G73A kulkevia autoja myytiin 50-luvun alkuun saakka, mutta suurmenestykseksi siitä ei koskaan täällä ollut. Sen pitivät huolen maan heikko ostovoima ja tuontilisenssien rajoitukset. Menestyksen valokeila tulisi lankeamaan myöhemmille Taunus -sukupolville.