Tähän taulukkoon on koottu Suomessa todistetusti rekisteröityjä kuorma-auto- ja linja-automerkkejä lähdetietoineen. Olen hakenut vanhoista autokantatilastoista suurimman ilmoitetun rekisterimäärän, joka antaa jonkinlaista osviittaa merkkien kannasta. Määrä on siis tilastossa sen hetkinen, eikä kerro miten monta merkin autoa vuosien aikana tänne tuotiin.
Tärkeänä lähteenä on ollut myös Mobilia -automuseon taulukko ajoneuvoista Suomessa vuoteen 1922 saakka. Muita lähteitä ovat esimerkiksi vanhat myynti-ilmoitukset, artikkelit ja kuvat. Yläaikarajana on luonnollisesti vuosi 1945.
Huomioitavaa on, että varsinkin vuosisadan alkuvuosina ero kuorma-auton ja linja-auton välillä oli toisinaan häilyvä. Linja-autoissa on joukossa kuorma-autoja, jotka on muutettu liikennöintikäyttöön. Jotkut kuorma-autoista ovat myös voineet olla alkujaan henkilöautoja. Toisinaan pakettiautoille on ilmoitettu omat tilastonsa – niitä ei ole tässä yhteydessä huomioitu.
Ensimmäisessä taulukossa ovat kuorma-autot. Alempana sivulla tulee vastaan toinen taulukko, jossa linja-autot. Taulukkoja päivitetään säännöllisesti.
Kuorma-autot
Valmistaja
Lukumäärä
info
Adler
18
Autokanta 31.7.1926. Tampereen Sanomat.
Apollo
1
Auto Second Oy myy ilmoituksessa v.1922.
Arbenz
1
1919. Helsinki.
Audi
14
Autokanta 31.7.1926. Tampereen Sanomat.
Austin
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Bedford
27
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Belsize
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Benz
107
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Bergmann
3
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Berliet
19
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Bethlehem
2
22.3.1927. Pori ja Satakunta.
Brasier
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Brennabor
2
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Brockway
232
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Castor
1
1918.
Chevrolet
4037
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Citroen
15
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Clement-Bayard
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Delahaye
1
22.3.1927. Pori ja Satakunta.
Dennis
1
1921. Rauma.
Dixi
2
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Dodge
42
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Dürkopp
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Dux
5
31.7.1926 Turun ja Porin läänit.
Federal
72
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Fiat
87
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Fisher
31
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Ford
4490
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Garford
3
9.12.1926. Helsingin autokanta.
GMC
232
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Graham Brothers
122
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Gray
30
Autokanta 1927 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Hansa-Lloyd
21
Autokanta 1927 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Horch
14
Autokanta 1927 vuoden lopulla.
International
141
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Itala
1
Auto Second Oy myy ilmoituksessa v.1922.
Jeffery
1
1920. Närpiö.
Karrier
3
1920-luvulla. Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksella.
Kelly-Springfield
1
1918. Helsinki.
Kissel
3
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Lancia
2
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Locomobile
1
22.3.1927. Pori ja Satakunta.
Loeb
1
1921. Helsinki.
MAN
44
Autokanta 1926 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Mannesman-Mulag
52
Autokanta 1926 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Martini
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Mason
1
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Maxwell
1
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Mercedes
80
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
N.A.G.
15
Autokanta 31.7.1926. Tampereen Sanomat.
NSU
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Oakland
1
22.3.1927. Pori ja Satakunta.
Oldsmobile
2
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Opel
36
Autokanta 1927 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Orion
1
1905. Suomen ensimmäinen kuorma-auto.
Overland
16
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Packard
2
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Panhard
1
2.6.1923 Uusi Suomi -lehdessä myytävänä 1½-tonnin lastiauto.
Peerless
1
1915. Pietarsaari.
Peugeot
1
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Podeus
1
1920. Tampere.
Presto
57
Autokanta 1926 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Rainier
18
Autokanta 1926 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Renault
1
9.12.1926. Helsingin autokanta.
REO
85
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Republic
61
Autokanta 1926 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Riker
1
22.3.1927. Pori ja Satakunta.
Rochet-Schneider
26
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Saurer
1
1920. Turku.
Scania-Vabis
1
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Sisu
28
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Spyker
1
1918. Turun ja Porin lääni.
Sterling
1
1918. Vaasan lääni.
Stewart
30
Autokanta 1928 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Stoewer
2
22.3.1927. Pori ja Satakunta.
Studebaker
33
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Tidaholm
1
1919. Tikkakoski.
United States Truck
2
9.12.1926. Helsingin autokanta.
Vauxhall
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Volvo
107
1934. Suomen auto- ja moottorikalenteri 1935.
Vomag
39
Autokanta 1926 vuoden lopulla. 31.5.1929 Uusi Suomi.
Vulcan
1
1920. Armeijan autojoukkojen moottoriajoneuvokortisto.
Wanderer
1
9.12.1926. Helsingin autokanta.
White
2
1928 Turun ja Porin lääni. 2kpl poistettu rekisteristä.
Turun ja Porin -läänin moottoriajoneuvojen rekisteritiedot Kansallisarkistossa käsittävät paljon muutakin, kuin pelkät rekisterikantakortit. Tässä hieman yhteenvetoa aiheesta, jota ajoneuvoharrastajat tai historiantutkijat voisivat käyttää hyödyksi.
Varsinaiset rekisterikantakortit alkavat vuodesta 1922 ja loppuvat vuoteen 1965. Ne ovat digioituna Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa. Ne käsittävät niin henkilö-, paketti- ja kuorma-autot, kuin moottoripyörätkin. Rekisterikantakortteja lukiessa kannattaa huomata, että vuoden 1949 rekisterikilpiuudistuksen myötä vanhat yksikirjaimiset T-alkuiset kilvet vaihtuivat nyt asteittain kaksikirjaimiksi. Tämä tapahtui tiettyä logiikkaa käyttäen. Kantakortit ovat järjestetty kaksikirjaimisen tunnuksen mukaan järjestykseen.
Esimerkkinä Turkulaisten tanssitaiteilijoiden Holger ja Aira Reunamon 1939 Opel Kapitän. Kuvassa rekisterinumero T-8835.
Vuoden 1949 rekisterikilpimuutoksen myötä auton rekisterikilpi muuttui muotoon TI-835. Kantakortista voidaan päätellä, että sen omisti (kortti kirjoitettu tuolloin) 3.4.1946 lähtien piirieläinlääkäri Eino Huhtala Vammalasta. Aikaisemmin auto on ollut Vaasan läänissä rekisterillä VA-1139. Holger Reunamo tuli auton omistajaksi 19.8.1948. Hänen vaimonsa Aira Raunamo siirtyi omistajaksi 21.2.1949.
Vuokra-autojen rekisterikorteissa huomaa erikoisen muutoksen 1950-luvun loppupuolella (kuka tietää milloin ja miksi?) Niiden TX-alkuiset rekisterinumerot muuttuivat EH-alkuisiksi. Esimerkiksi TX-80 muuttui muotoon EH-80. Joten, mikäli etsimääsi kantakorttia ei löydy TX-kohdasta, kannattaa käydä läpi myös EH-alkuiset kantakortit.
Mikäli ei kuitenkaan ajoneuvoa löydy noista vuosien 1922-1965 rekisterien kantakorteista, kannattaa tutkia muutama muukin kortisto.
Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa säilytetään myös digioituna Kortistoa Spriinkuljetuksen johdosta takavarikoiduista autoista 1928-1930. Siinä on listattu useita tuon ajan autoja, niiden rekisterinumeroita ja valmiste-/moottorinumeroita. Näistä korteista ilmenee myös takavarikon paikka ja syy.
Kortisto spriin kuljetuksen johdosta takavarikoitujen autojen ohella löytyy myös digioimaton luettelo ajoneuvoista, joita on epäilty alkoholipitoisten aineiden salakuljetuksesta (Arkistoyksikkö Ee:91).
Turun ja Porin läänin Kansanhuoltopiiriin kuuluvassa sarjassa Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa on digioituja Moottoriajoneuvojen kantakortteja vuosilta 1945-1948. Nämä ovat siis myönnetty autoihin, joilla oli ajolupa noiden pulavuosien aikana. Pääasiallisesti nämä rekisterikortit käsittävät kuorma-autoja, mutta joukossa on myös jonkin verran henkilö-, paketti-, ruumis-,sekä hinausautoja ja moottoripyöriä. Jotakin tästä kortistosta kuitenkin puuttuu, sillä henkilöautoja on verrattain vähän. Nämä rekisterikortit ovat järjestetty paikkakunnittain ja omistajien mukaan aakkosjärjestykseen, joskin henkilöautoja on vain Turun alueelta.
Moottoripyörien KH-kantakortit alkavat sarjasta Ag:2 kortista 106
Paketti-, sairas-, ruumis- ja paloautot alkavat sarjasta Ag:2 kortista 156.
Henkilöautot alkavat sarjasta Ag:2 kortista 185 ja jatkuvat sarjaan Ag:3.
Nämä kansanhuoltopiirin moottoriajoneuvojen kantakortistot eivät jostain kumman syystä ole täydellisiä. Mutta. Kansallisarkiston Turun toimipaikassa on myös muita kortteja ja materiaalia rekisteröidyistä ajoneuvoista, jota ei ole digioitu.
1. Turun poliisilaitos. B II j:4 Register öfver privata automobiler o. deras förare i Åbo stad (1911 – 1919)
Tämä kirja kattaa ajoneuvorekisterin vuosilta 1911-1919. Ikävä kyllä ajoneuvoja, tai rekisterinumeroita tässä kirjassa ole, vaan ainoastaan rekisteri ajoneuvojen omistajista. On epäilys, että Turun poliisilaitoksella olisi ollut läänikohtainenkin, yksityiskohtaisempi kirja ajoneuvoista ja niiden omistajista, kuin muissakin Suomen lääneissä on ollut, mutta sitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Onko se hävitetty, vai varastoitu johonkin muualle? Se olisi mielenkiintoista tietää. Tämä ”kadoksissa oleva ”mustakirja” alkaisi siis vuodesta 1922.
2. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:13 Jakelukortisto (Autokortit) (1946 – 1948)
Näissä korteissa näyttäisi olevan autoja, sekä moottoripyöriä. Niistä selviää ajoneuvon omistajan nimi, merkki, rekisterinumero joissakin tapauksissa. Ilmeisesti viimeisessä sarakkeessa on Kansanhuollon ajoneuvolle antama numero?
3. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:16 Jakelukortisto (Rengasjakelu; Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Rengasjakelukortisto T-Ö (nuo pienemmät), Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto kattaa pitäjät Ahlainen-Paattinen. Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua. Rengasjakelukorteissa ovat ajoneuvon omistajan nimi ja rekisterinumero, sekä rengaskoot ja määrä, moneenko renkaan hankintaan asianosaisella oli lupa.
4. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:17 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Paikkakunnat Paimio-Yläne
Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
5. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:17_1 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
paikkakunnat Paimio-Yläne
Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
6. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:18 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Turun alueen käyttölupakortit. Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
7. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:19 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Paikkakunnat Ahlainen-Suomusjärvi. Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
8. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:20 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Paikkakunnat Särkisalo-Yläne. Todella paljon vuokra-ajoneuvoja, henkilö-, paketti- ja ruumisautot. Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
Joukossa sekä vanhoja yksikirjaimisia rekisterinumeroita, että uudempia kaksikirjaimisia. Nämä kortit ovat ilmeisesti niitä ns. katsastuskortteja ja kattavat vuodet 1935-1951. Nämä taisivat olla omistajan mukaan järjestyksessä, A-S. Katsastuskorteista selviää auton merkki, rekisterinumero ja valmiste-/moottorinumero, sekä omistajan tiedot. Vuosimalli, tai tarkempia mallitietoja näissä harvemmin on. Muistaako kukaan mitä paikkakuntia kuului Pöytyän nimismiespiiriin? Ainakin Yläne, Oripää…
Tästä Checker A2 -autosta EK-966 löytyy myös varsinainen rekisterin kantakortti digioidusta Bhaa:7 sarjasta.
Järjestetty rekisterinumeroiden mukaan. Joukossa sekä vanhoja yksikirjaimisia rekisterinumeroita, että uudempia kaksikirjaimisia. Nämä kortit ovat ilmeisesti niitä ns. katsastuskortteja ja kattavat vuodet 1935-1951. T-Ö.
Yläneen kirkkoherran, Jaakko Haavion, käytössä olleen Husqvarna -moottoripyötän katsastuskortti.
11. Pöytyän nimismiespiiri. Bd:4 Liikennelupakortisto ja moottoriajoneuvoluettelot (1934 – 1970)
Tämä sarja sisältää mm. Pöytyän nimismiespiirin (mitä siihen sitten ikinä kuuluikaan; Oripää, Yläne jne… ) moottoriajoneuvoluetteloita vuosilta 1934-41. Ilmeisestikin tarkoitus on ollut luetteloida kaikki ajoneuvot ja määrittää niille sotakelpoisuusluokka pahan päivän varalle. Tämä sarja sisältää myös Pöytyän nimismiespiirin vuokra-autoilijoiden myönnettyjä liikennelupia vuosilta 1934-1970, nimet A-Ö. Papereista löytyy mm. ajoneuvon nimi, vuosimalli, rekisterinumero (T. no), sotakepoisuus, sekä muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Toiseksi viimeinen sarake oikealla ”Sotakelpoisuus”. ”Huomautuksia” kohdassa mm. tieto: ”Petsamossa ajossa”.
Tässäkin luettelossa määritelty sarake ”Sotakelpoisuus”.
Nämä kortit olivat hieman yksityiskohtaisempia kalustosta, kuin nuo ”perusluettelot”.Pöytyän nimismiespiirin liikennelupakortteja. Näissä ei ajoneuvojen tietoja ollut, mutta olivat kuitenkin samassa nipussa ajoneuvokorttien kanssa.
Tämä sarja sisältää jonkin verran ennensotaisia katsastuskirjoja, jotka ovat verrattain isolle paperille painettuja.
Esimerkki: Yläneen VPK:n Buick henkilöpaloauto.
Yläneen VPK:n Buick henkilöpaloauto ja Dodge WC. Kuva: Tapio Rastas
Tarina kertoo, että auto oli vanha pirtuauto, joka oli takavarikoitu Yläneellä ja siten päätynyt palokunnan käyttöön. Edellä mainituista Spriin kuljetuksen johdosta takavarikoitujen autojen luettelosta löytyi tällainen rekisterikortti:
Rekisterinumero on valokuvassa kohtuu epäselvä, mutta vuonna 1931 siinä näyttää olleen rekisteri numero T-830. Valmistenumeroksi on merkitty 1419273. Ajoneuvosta löytyi katsastuskortti Kansallisarkistosta, sarjasta: Pöytyän nimismiespiiri. Bd:2 Moottoriajoneuvokortit (1935 – 1951). Katsastuskortista selviää rekisterinumerot ovat olleet XXXXXX alla T-8832, ja rekisteriuudistuksen myötä rekisterinumeroksi on vaihtunut TI-832. Valmistenumero on kuitenkin 1419973. Ilmeisesti jommassa kummassa kortissa on numero merkitty väärin. Kortin takapuolella näkyy katsastuspäivämäärät. Buick on viimeksi katsastettu 4.5.1953. Kantakorteista ei Buickin rekisterinumerolla löydy korttia, sillä osa Turun ja Porin läänin kantakorteista on tuhottu, mikäli ajoneuvo oli poistettu rekisteristä.
Buick-paloauton kohtaloksi koitui perimätiedon mukaan maan täytteeksi joutuminen, joskin taka-akseli autosta on vielä olemassa Yläneläisen harrastajan hallussa.
Tässä ei ole käsitelty aivan kaikkia mahdollisia Turun ja Porin läänin kortteja, sillä niitä on vielä lisääkin eri paikkakunnilta. Sellaisia ovat mm. Kansallisarkiston Turun toimipaikassa olevat:
Turun ja Porin lääninhallituksen yhteisarkisto. Tie- ja liikenneasiain luettelot ja kortistot. Moottoriajoneuvorekisteri (kantakortit). Moottoriajoneuvorekisteri. Koekilvet. III Bhae:1 Rekisterinumerot T-1 – T-399 1935-1983
Turun ja Porin lääninhallituksen yhteisarkisto. Tie- ja liikenneasiain luettelot ja kortistot. Moottoriajoneuvorekisteri (kantakortit). Moottoriajoneuvorekisteri. Koekilvet.III Bhae:2 Rekisterinumerot T-400 – T-600 1935-1983
Sata vuotta sitten välimatkat, joita nyt taitamme autolla parissa tunnissa veivät huomattavasti enemmän aikaa ja vaativat huolellisia esivalmisteluja. Varsinkin talvella autolla ajamisesta tuli selviytymiskamppailua kylmyyttä ja huonokuntoisia teitä vastaan. Mikäli mahdollista autoilla ajamista vältettiinkin talvella. Välimatka Helsingistä Turkuun on nykyisellään noin 170 kilometriä. Vuonna 1913 reitin pituus oli noin 220km ja se noudatti suurin piirtein reittiä Helsinki-Kirkkonummi-Karjaa-Salo-Turku. Tätä matkaa ei oltu suoritettu autolla talvisaikaan kuin ani harvoin jos koskaan.
Helmikuussa 1913 autoliike Sergei Nikolajeff Jr. Oy oli lähettänyt kutsun pääkaupunkiseudun sanomalehdille osallistua testiajoon kuorma-autolla Helsingistä Turkuun. Kutsu oli lähetetty ainakin lehdille Dagens Tidning ja Helsingin Sanomat. Matka tultaisiin suorittamaan 26 hevosvoimaisella Opel kuorma-autolla. Auton hinnaksi mainittiin 12400 markkaa. Opel-autoilla oli Suomessa vankka maine ja se oli yleisin automerkki tien päällä. Myös kuorma-autoissa jalansija oli vahva. Vuonna 1912 uusia Opel kuorma-autoja myytiin 48kpl, joka oli merkittävä osa myydyistä kuorma-autoista.
Seuraavassa on tiivistelmä Dagens Tidning-lehden selostuksesta matkanteosta joka ilmestyi 4.2.1913. Teksti on käännetty ruotsista suomeksi käyttäen kaikkia mahdollisia apuvälineitä. Silti jotkin lauseet eivät taipuneet ymmärrettävään muotoon johtuen käytetyn kielen vanhanaikaisuudesta.
”Lähtö oli sunnuntaiaamuna 2.2.1913 klo 7 Nikolajeffin tallista. Testille oli suurta mielenkiintoa, koska matkaa Helsingistä Turkuun kuorma-autolla ei ollut kokonaisuudessaan koskaan tehty. Kuorma-auto kyseessä oli 26 hevosvoimainen Opel. Matkalle lähdettiin tasan klo 7. Auton paino oli 1460kg. Lastin painona oli 1500kg soodasäkkejä. Renkaiden ympärillä oli lumiketjut jotka estäisivät sutimista ja parantaisivat auton ohjattavuutta.
Matkalla Turkuun
Kaikki matkustajat olivat lämpimästi pukeutuneita. Kuljettaja Mickelsson näytti turkissaan kuin karhulta. Herra N.Falin, yrityksen edustaja, Pohjoisnavan kävijä, ja kollegamme olivat puettuina moneen paitakerrokseen, jonka päällä oli vielä turkki. Yksi suomenkielisistä sanomalehdistä lähetti paikalle edustajansa, mutta nähtyämme hänen vaatetuksensa meillä tuli häntä sääliksi ja hän lupasi palata kotiin. Ulkona tähän aikaan oli pimeää. Ainoastaan ajovalot valaisivat tietä edessämme. Matkalla valonlähdettä näkyi vain muutamista torpista. Istuimme ulkona suojaamattomassa tilassa soodasäkkien päällä. Lumi satoi suurina hiutaleina ja löi kasvoihin niin, että eteenpäin oli vaikea nähdä. Juna ajoi asemalle samalla hetkellä kun olimme ylittämässä rautatietä. Puomi laskeutui eteemme ja jäimme siitä noin viiden senttimetrin päähän. Se oli ensimmäinen seikkailu.
Toinen seikkailu seurasi pian perästä. Keli oli nyt huomattavasti kirkastunut. Ajovalot olivat sammutetut. Edessä tie näkyi selkeänä, mutta liukkaana. Matkanopeus oli hyvä, mutta sitten tulivat mäet. Ne olivat pahin este matkalla. Tiet olivat jäässä ja jään pinnalla oli lunta, mikä vaikeutti auton kykyä nousta mäkiä. Kun 55 minuuttia matkaa oli taitettu, noin 2km Kauniaisten asemalta, auton kiivetessä mäkeä ylös takarenkaan ketju irtosi. Kun varaketjuja ei ollut mukana ja auton painava lasti huomioiden päätettiin, että on parasta soittaa puhelimella Nikolajeffin pääkonttorille, jotta he lähettäisivät uudet ketjut.
Vaikea ylämäki
Kesti viisi pitkää tuntia ennen kuin pystyimme jatkamaan matkaa. Seuraava mäki, Tattarinmäki, jossakin Kauklahden ja Kirkkonummen välillä, oli raskas. 1500kg painoinen lasti mukana auto kiipesi sentti sentiltä mäkeä ylös auton takapään heiluessa tien puolelta toiselle. Muutaman tunnin kuluttua pysähdyimme, ei suinkaan autosta johtuen, vaan koska vatsat oli täytettävä. Keli oli kaunis, välillä aurinkoinen ja puolipilvinen ja välillä lumisadetta. Mutta ne hevoset.
Evästauolla
Pahimpia olivat kirkosta palaavat ihmiset. Joskus hevonen juoksi tien poikki auton edestä. Yhdellä kertaa kohtasimme karanneen hevosen, se juoksi metsään. Karjaa-Malm(?) väli meni joutuisasti. Se meni 40km tuntivauhdilla. Karjaan asemalla lounastimme klo 18. Karjaalta matka jatkui klo 19 Saloa kohti. Täällä mäet olivat epätavallisen vaikeita, mutta selvitimme ne hyvin. Oli tullut kylmempää, mutta tie oli paremmassa kunnossa. Klo 21.30 saavuimme Saloon. Täällä päätimme yöpyä yön yli vierastalossa. Seuraavana aamuna klo 8.55 matkamme jatkui ja noin klo 12.30 maanantaina päivällä seurueemme saapui iloisena ja hyvässä hengessä Turkuun. Koko matka, taukoja lukuunottamatta kesti 11 ja puoli tuntia. Matkan tarkoituksena oli todistaa yleisölle, että Opel kuorma-auto kestää kaikki raskaan matkan sille asettamat koetukset.”
Opel kesti talvisen taipaleen hyvin. Keskinopeudeksi matkalle tuli vaatimaton hieman alle 20km/h. Paria kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1913 Axel Wiklund & Kumpp. aloittivat Opel-autojen edustuksen Turussa Nikolajeffin suostumuksella. Nikolajeffin koeajon ajankohta ei siis ehkä ollut sattumaa ja oli hyvä mainostemppu Opel autojen maineelle Turun suunnalla.
Lumipeitteisellä tiellä
Alkuperäinen artikkeli luettavissa kansalliskirjaston Digi-palvelusta:
Hansa Automobil Gesellschaft yritys perustettiin vuonna 1906. 1900-luvun alussa Hansa oli melko yleinen merkki Euroopassa. Aluksi valmistuksessa oli pienikokoisia nelisylinterisiä autoja, mutta 1910-luvulle tultaessa esiteltiin jo suurempia malleja. Vuonna 1914 Hansa yhdistyi Lloydin kanssa ja nimeksi tuli Hansa-Lloyd. Hansa-Lloydin osti vuorostaan Borgward v.1929 ja nimeä käytettiin myöhemmin 30-luvulla Borgwardin malliston halvemmissa malleissa. Suomessa Hansa autoa toi maahan Aatra-Auto Oy noin vuosina 1912-1915. Henkilöautoja myytiin joitakin kappaleita. Esimerkiksi Keravalla aloitettiin pienimuotoinen joukkoliikenne Hansa-merkkisellä autolla vuonna 1912. Jonkin verran myytiin myös Hansa-Lloyd kuorma -ja linja-autoja 20-luvun taitteessa.
Aatra-Auton mainoksessa on kuvattuna 36-hevosvoimainen tyyppi G12 Sport-Phaeton. Erikoisessa mallissa on kolme valonheitintä. Kuvan auto oli näytillä neljännessä kansainvälisessä autonäyttelyssä Pietarissa vuonna 1913. Auton jäähdyttimessä lukee kyrillisin kirjaimin ’Gansa’, koska auto on suunnattu Venäjän vientimarkkinoille. Myös muut automerkit muuttivat tuohon aikaan logojaan kyrilliseen muotoon Venäjälle myymiinsä autoihin.
Mainoksen kuvassa urheilumallinen vuoden 1912 Hansa Sport tyyppi B torpedotyylisellä korilla. 1,8-litraisella moottorilla saavutettiin huippunopeus 80km/h. Menestystä tulikin vuoden 1912 autokilpailuista. Mainoksen loppuosa mainitsee ”ADAC kilpailusta kultamitali, kauneuspalkinto, luotettavuuspalkinto ja Robert Bosch palkinto. Itävallan alppikilpailusta keisarillisen autoliiton suuri kunniapalkinto. Baijerin suuressa luotettavuuskilpailussa neljä korkeinta kunniapalkintoa. Harzin vuoristokilpailusta ensimmäinen ja toinen palkinto sekä kahdet erikoispalkinnot.”
Stockmannin urheiluosasto markkinoi monenlaisia urheilutarvikkeita ammunnasta yleisurheiluvälineisiin. Lisäksi valikoimiin kuului polkupyöriä, kilpapolkupyöriä ja venemoottoreita. Autojen myynti aloitettiin 1910-luvun alkupuoliskolla. Vuodesta 1912 lähtien merkit Brennabor, Overland, Swift ja Büssing esiintyivät säännöllisesti mainonnassa, jälkimmäisen merkin edustaessa hyötyajoneuvopuolta. Saksalainen automerkki Brennabor oli edustettuna ainakin vuoteen 1918 asti. Urheiluosasto myi myös Brennabor-merkkisiä lastenvaunuja, jotka olivat saman tehtaan tekemiä.
Brennabor-automainos ilmestyi Helsingin Sanomissa 1.maaliskuuta 1914. Hieman aiemmin se oli ilmestynyt Hufvudstadsbladetissa (25.2).
Brennaborin tehtaat sijaitsivat Brandenburg an der Havelissa Brandenburgin osavaltiossa. Sen perustivat veljekset Adolf, Carl ja Hermann Reichstein. Brennabor yhtiön historia lähti liikkeelle lastenvaunujen ja polkupyörien valmistuksella. Moottoripyörien tuotanto käynnistyi vuonna 1901 ja autot seurasivat vuonna 1908. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suunnattiin automallisto keskiluokalle. Autoja alettiin kokoamaan liukuhihnalla 1920-luvun alussa ja vuosikymmenen puolivälissä Brennabor oli noussut tuotannoltaan Saksan suurimmaksi autotehtaaksi. 20-luvun lopun lama vaikeutti myyntiä ja viimeinen auto valmistui vuonna 1933. Moottoripyörien tuotanto jatkui vielä sotaan saakka.
Brennabor autojen lukumäärää Suomessa on vaikea tietää tarkalleen. Puhutaan todennäköisesti muutamista harvoista kappaleista. Pertti Kolarin listassa viipurin läänin autoja ja autoilijoita esiintyy merkkiä yksi kappale. V-3357 rekisterinumerolla olleen auton omisti henkilö nimeltä Bruno Kohls. Vuosimalli ei ole tiedossa.
Kurt Ristniemi Keravalta on lähettänyt kuvan vanhasta Benz-autosta. Valokuva on lähtöisin isoisän valokuva-albumista. Kuva on otettu Lahdessa – mahdollisesti Kaukkarissa. Rekisterinumeroa ei ole valitettavasti näkyvillä. Kuljettajalla on virkalakki päässä mikä saattaa tarkoittaa, että auto on vuokrakäytössä. Mercedes-Benzillä Saksassa eivät osanneet tunnistaa mallia, koska pelkästään korivalmistajia on useita. Ajoittivat auton kuitenkin 1910-luvulla valmistetuksi. Jäähdyttimen ’BENZ’ -teksti herätti saksalaisissa ihmetystä, koska sitä ei ilmeisesti yleensä lue siinä.
Kurt haluaisikin nyt tietää mikä Benz -malli on kyseessä? Lisäksi kuka edusti Benz-autoja Lahdessa sekä onko olemassa tietoa Benz-autojen myyntimääristä Suomessa?
