Blackhawk ja Stutz

1920-luvun lopulla käytiin kovaa pudotuspeliä autonvalmistajien kesken. Satojen valmistajien tarjonta oli supistunut vuoteen 1928 mennessä muutamaan kymmeneen. Taistellessaan markkinaosuuksista moni valmistaja organisoi tytäryhtiöitä, jotka tarjosivat uudella nimellä hieman edullisemmin hinnoiteltuja malleja. Laatuautoja valmistavista yrityksistä esimerkiksi Marmon lanseerasi Rooseveltin ja Moon vuorostaan Windsorin.

Vuonna 1911 perustettu Stutz Motor Car Company oli saavuttanut autonvalmistajana mainetta moottoriurheilussa sekä kalliiden luksusautojen valmistajana. Jo perustamisvuonnaan Stutzilla saavutettiin hyvä tulos Indianapolis 500 -ajoissa. Tästä inspiroituneena seuraavaana vuonna mallistoon lisättiin malli nimeltä Bearcat. Se oli urheiluauto, joka muistutti tunnettuja kilpavaunuja, mutta oli varustettu paremmin tieliikennekäyttöön soveltuvin osin kuten ajovaloin. Bearcat malli oli lopulta mallistossa aina vuoteen 1923 asti ja moottoreiden ollessa aina 4 tai 6-sylinterisiä.

Bearcat oli ollut pelkistetty aikansa muskeliauto. Ajat kuitenkin muuttuivat ja ostava yleisö halusi enemmän mukavuuksia autolta. Bearcatin seuraajaksi kaavailtiin hienostuneempaa ja ylellisemmin varusteltua urheiluautoa. Nimeksi valikoitui Blackhawk. Malli esiteltiin yleisölle 1926 New Yorkin autonäyttelyssä.

Kilpailun kovetessa paine laskea hintoja oli suuri. Vuodelle 1929 Stutz esitteli jälleen uuden Blackhawk -mallin, mutta tällä kertaa se lanseerattiin omalla merkillään Stutzin rinnakkaismerkiksi. Automallia varten perustettiin erillinen yhtiö nimeltään Blackhawk Motor Car Company.

Blackhawk ei ulkoisesti eronnut juurikaan Stutz -isoveljestään. Akseliväliä oli lyhennetty hieman. Suurin ero oli moottoreiden tehoreserveissä. Blackhawkiin sai 3,9 -litraisen kuutosen teholtaan 85hv. Suurempana vaihtoehtona oli 4,4-litrainen 88hv kahdeksikko. Stutzin kasissa oli hieman enemmän tehoa – noin 95hv. Muuten autossa oli kaikki samat ”Safety Stutz” -varusteet kuin kalliimmassakin Stutzissa nelipyöräjarruja ja Protexin särkymätöntä tuulilasia myöten. Weymann, Fleetwood ja LeBaron korivalmistajat tarjosivat tähänkin malliin palveluitaan.

Ensimmäisenä vuonna valmistui 1310 autoa, mutta toisena vuonna (1930) myynti romahti vain vaivaiseen 280 autoon. Tuotanto loppui 1930 vuoden päätteeksi. Maailmanlaajuinen lama oli vaatinut jälleen uuden uhrin.

Suomessa vuoden 1929 automyyntitilastoissa on edustettuna Blackhawk merkki kolmella autolla. Moottori-lehden 5/1929 numerossa on Nikolajeffin mainos Stutz -autosta ja mainoksen yhteydessä mainitaan ’kauttaaltaan uusi vaunu – Blackhawk. Samassa numerossa on myös sivunmittainen artikkeli Blackhawk -autosta otsikolla ”Black Hawk – Stutzin pikkuveli”.

Juuri tämän enempää tietoa Blackhawk -autoista Suomen kamaralla ei löydy.


Kuva 1. Vuoden 1929 Moottori-lehdessä numerossa 5 on mainos Stutz -autosta. Mainoksen alaosassa mainitaan myös uusi vaunu Blackhawk.


Kuva 2. Yksityiskohta mainoksesta. Pyramidi kuvastaa Stutz -auton alhaista painopistettä.

 

Hansa automobiilit

Hansa Automobil Gesellschaft yritys perustettiin vuonna 1906. 1900-luvun alussa Hansa oli melko yleinen merkki Euroopassa. Aluksi valmistuksessa oli pienikokoisia nelisylinterisiä autoja, mutta 1910-luvulle tultaessa esiteltiin jo suurempia malleja. Vuonna 1914 Hansa yhdistyi Lloydin kanssa ja nimeksi tuli Hansa-Lloyd. Hansa-Lloydin osti vuorostaan Borgward v.1929 ja nimeä käytettiin myöhemmin 30-luvulla Borgwardin malliston halvemmissa malleissa. Suomessa Hansa autoa toi maahan Aatra-Auto Oy noin vuosina 1912-1915. Henkilöautoja myytiin joitakin kappaleita. Esimerkiksi Keravalla aloitettiin pienimuotoinen joukkoliikenne Hansa-merkkisellä autolla vuonna 1912. Jonkin verran myytiin myös Hansa-Lloyd kuorma -ja linja-autoja 20-luvun taitteessa.

Aatra2

Aatra-Auton mainoksessa on kuvattuna 36-hevosvoimainen tyyppi G12 Sport-Phaeton. Erikoisessa mallissa on kolme valonheitintä. Kuvan auto oli näytillä neljännessä kansainvälisessä autonäyttelyssä Pietarissa vuonna 1913. Auton jäähdyttimessä lukee kyrillisin kirjaimin ’Gansa’, koska auto on suunnattu Venäjän vientimarkkinoille. Myös muut automerkit muuttivat tuohon aikaan logojaan kyrilliseen muotoon Venäjälle myymiinsä autoihin.

hansa_21_11_1913_kotimaa

Digi kansalliskirjasto – Kotimaa 21.11.1913

hansa_5_1_1913_dagens_tidning

Mainoksen kuvassa urheilumallinen vuoden 1912 Hansa Sport tyyppi B torpedotyylisellä korilla. 1,8-litraisella moottorilla saavutettiin huippunopeus 80km/h. Menestystä tulikin vuoden 1912 autokilpailuista. Mainoksen loppuosa mainitsee ”ADAC kilpailusta kultamitali, kauneuspalkinto, luotettavuuspalkinto ja Robert Bosch palkinto. Itävallan alppikilpailusta keisarillisen autoliiton suuri kunniapalkinto. Baijerin suuressa luotettavuuskilpailussa neljä korkeinta kunniapalkintoa. Harzin vuoristokilpailusta ensimmäinen ja toinen palkinto sekä kahdet erikoispalkinnot.”

Digi kansalliskirjasto – Dagens Tidning 5.1.1913

Brennabor

Stockmannin urheiluosasto markkinoi monenlaisia urheilutarvikkeita ammunnasta yleisurheiluvälineisiin. Lisäksi valikoimiin kuului polkupyöriä, kilpapolkupyöriä ja venemoottoreita. Autojen myynti aloitettiin 1910-luvun alkupuoliskolla. Vuodesta 1912 lähtien merkit Brennabor, Overland, Swift ja Büssing esiintyivät säännöllisesti mainonnassa, jälkimmäisen merkin edustaessa hyötyajoneuvopuolta. Saksalainen automerkki Brennabor oli edustettuna ainakin vuoteen 1918 asti. Urheiluosasto myi myös Brennabor-merkkisiä lastenvaunuja, jotka olivat saman tehtaan tekemiä.

brennabor_1_3_1914_hs

Brennabor-automainos ilmestyi Helsingin Sanomissa 1.maaliskuuta 1914. Hieman aiemmin se oli ilmestynyt Hufvudstadsbladetissa (25.2).

Brennaborin tehtaat sijaitsivat Brandenburg an der Havelissa Brandenburgin osavaltiossa. Sen perustivat veljekset Adolf, Carl ja Hermann Reichstein. Brennabor yhtiön historia lähti liikkeelle lastenvaunujen ja polkupyörien valmistuksella. Moottoripyörien tuotanto käynnistyi vuonna 1901 ja autot seurasivat vuonna 1908. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suunnattiin automallisto keskiluokalle. Autoja alettiin kokoamaan liukuhihnalla 1920-luvun alussa ja vuosikymmenen puolivälissä Brennabor oli noussut tuotannoltaan Saksan suurimmaksi autotehtaaksi. 20-luvun lopun lama vaikeutti myyntiä ja viimeinen auto valmistui vuonna 1933. Moottoripyörien tuotanto jatkui vielä sotaan saakka.

Brennabor autojen lukumäärää Suomessa on vaikea tietää tarkalleen. Puhutaan todennäköisesti muutamista harvoista kappaleista. Pertti Kolarin listassa viipurin läänin autoja ja autoilijoita esiintyy merkkiä yksi kappale. V-3357 rekisterinumerolla olleen auton omisti henkilö nimeltä Bruno Kohls. Vuosimalli ei ole tiedossa.

Svend Örum mainontaa vuonna 1937

Autovaraosia maahantuova yritys Svend Örum sijaitsi osoitteessa Salomonkatu 1, Helsinki. Nykyään yritys käyttää lyhennettyä nimeä Örum ja pääkonttori sijaitsee Espoon Juvanmalmilla. Seuraavassa pieni katsaus Örumin vuoden 1937 lehtimainontaan.

Kuva 1. Keksijä Thomas Alva Edison tunnetaan merkittävästä tutkimustyöstään äänen, liikkuvan kuvan ja sähköelektroniikan saralla. Sähkön puolella hän perehtyi erityisesti hehkulamppujen ja akkujen toimintaan. Edison patentoi nikkeli-rauta-akun vuonna 1901 ja samana vuonna perustettiin Edison Storage Battery Company. Akkuja käytettiin laajalti varhaisissa sähköautoissa. Edison tuotemerkillä myytiin myös sytytystulppia ja -puolia. Exide osti Edison akkutehtaan vuonna 1972 ja tuotemerkki lopetettiin vuonna 1975.

Tuotemerkkejä

Kuva 2. Tuotemerkkitarjontaa vuonna 1937. Vielä nykäänkin olemassa olevia tuotemerkkejä ovat ainakin AC (tulpat), Victor Reinz (tiivisteet), Dayton (hihnat), Walker (äänenvaimentimet) ja Timken (laakerit).

Lockheed -jarrunesteet

Kuva 3. Lockheedin työkaluja jarrunesteen vaihtoon.

American Hydrau -korinoikaisusarja

Kuva 4. ’American Hydrau’ -merkkisiä korityökaluja. Sarja sisälsi 2-tonnin puristimen sekä 26-osaisen työkalusarjan joilla puristinta voitiin käyttää erilaisiin koritöihin.

Wagner-Lockheed -jarrutuotteita

Kuva 5. Wagner Electric Corporation mainostaa tässä jarrutuotteita Wagner-Lockheed merkillä. Wagner on nykyään osa Federal-Mogulia ja valmistaa edelleen jarru -ja valaisinkomponentteja. Lockheed jarrukomponenttien valmistus on ilmeisesti päättynyt.

Martini – sveitsiläinen laatumerkki

martini
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 1. Turun Seudun Mobilistit ry:n arkistoista löytyi hiljattain hieno kuva Martini -merkkisestä taksista Turussa. Auton kuljettajasta tai muusta historiasta ei ole tietoa. Auton vuosimalli sekä kuvaushetki voisi ajoittua välille 1913-1915. Tismalleen samantyyppisestä autosta en ole vielä löytänyt kuvaa mistään lähteestä.

Mikä sitten on merkkiään Martini? Sveitsiläinen tehdas Martini tunnettiin kuuluisien Martini-Henry kiväärien valmistajana. Ensimmäinen auto valmistui jo vuonna 1897. Tämän jälkeen valmistettiin autoja Rochet-Schneiderin lisenssillä. Positiivisen kysynnän kannustamana rakennettiin vuonna 1904 kokonaan uusi tehdas Saint-Blaisen kylään, joka sijaitsi 50km Bernistä länteen. Markkinointi keskittyi alusta asti voimakkaasti vientiin ja siellä saavutettiinkin kohtalaista menestystä. Martini tehdas uskoi nelisylinterisen moottorin paremmuuteen ja luotti pitkään omiin konstruktioihinsa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen lama ja surkastuneet vientimarkkinat tuottivat vaikeuksia tehtaalle. Niinpä vuonna 1924 saksalainen autonvalmistaja Steiger osti yhtiön. Seuraavana vuonna Martini lisäsi vihdoin valikoimaan myös kuusisylinterisen mallin. Martini panosti 1920-luvulta lähtien entistä enemmän myös hyötyajoneuvojen valmistukseen. Tuotanto kuitenkin hiipui hiljalleen ja tehdas suljettiin vuonna 1934.

martini_logo
Kuva 2. Martini tehtaan logossa oleva kivääri kertoo yrityksen asevalmistushistoriasta.

martini_turku
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 3. Poliisimuseon historiikin mukaan Suomen ensimmäinen poliisiauto otettiin käyttöön Helsingissä vuonna 1904. Merkin kerrotaan olleen Martini. Onkohan tästä autosta säilynyt kuvaa? Mikä myöskin mielenkiintoista Turun ensimmäisen poliisiauton mainitaan olleen myös Martini. Se näkyy ylläolevassa kuvassa, joka on ilmeisesti otettu Turun vanhalla suurtorilla. Kuvan auto on kuitenkin vanhempi kuin vuosimallia 1910, muun muassa ketjuveto paljastaa auton iäkkyyden. Auto oli luultavasti hankittu käytettynä. Kaikki lisätieto ja arvuuttelut Martini-autojen vaiheista Suomessa otetaan mielellään vastaan.

insinooritoimisto
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 4. Turun insinööritoimisto edusti Martini-autoja Suomessa. Sveitsiläistä teollisuutta edusti myös Arbenz merkki. Mainoksen julkaisuvuosi ei ole tiedossa.

Selden Pacemaker

Selden tuotemerkkinä ei sano juuri mitään kenellekään tänäpäivänä. Sen sijaan Seldenin perustaja George B. Selden on sitäkin tunnetumpi. Hetken aikaa nimittäin kaikkien autonvalmistajien Yhdysvalloissa tuli maksaa hänelle rojaltia jokaisesta myydystä autosta. George Selden valmisti moottoroidun ajoneuvon vuonna 1878 ja seuraavana vuonna lähetti patenttianomuksen 4-pyöräisestä autosta, jossa oli polttomoottori. Patentti myönnettiin lopulta v.1895. Tämän jälkeen jokaisen autonvalmistajan tuli maksaa 0,75% henkilöauton hinnasta Seldenille. Tuohon aikaan Selden itse ei edes valmistanut autoja. Lopulta Henry Fordin onnistui pitkällisten oikeuskamppailujen jälkeen kiertää lisenssimaksu.

Selden Motor Vehicle Company perustettiin v.1905. Vuodesta 1913 lähtien tuotanto keskittyi vain raskaaseen kalustoon. Selden valmisti useita vuosia linja- ja kuorma-autoja mallinimillä Pacemaker ja Roadmaster. Kummassakin oli Continentalin 6-sylinterinen moottori tehon ollessa noin 55-hevosvoiman luokkaa. Selden kuorma-autoja tehtiin vuoteen 1930 saakka kunnes kilpaileva valmistaja Bethlehem osti merkin. Suomessa Selden-autoja maahantoi tamperelainen Auto-Tarvike Oy. Mm. Tampereen kaupunki käytti autoja sisäisessä liikenteessä niin kuin seuraavasta mainoksesta nähdään.

Selden1Kuva 1. Selden mainos vuodelta 1928. Ilmestynyt Suomen Kuvalehden autonumerossa.

selden2Kuva 2. Osasuurennos samasta mainoksesta. Kuvan linja-auto on toiminut Tampereen kaupungin sisällä välillä Kauppatori – Rantaperkiö.

selden3Kuva 3. Osasuurennos mainoksesta. Kuvassa komea kymmenen Selden -’omnibussin’ rivistö Tampereen Kauppatorilla. Lähinnä oleva bussi on liikennöinyt Messukylälle ja takaisin.

selden4Kuva 4. Mainoskuva v.1927 Suomen Kuvalehdestä. Tämä linja kulki Lammenpäästä kaupungin laitamalta Tampereen keskustaan.


Auto-Tarvike OyKuva 5. Seldeneitä myi Suomessa Tampereella sijainnut Auto-Tarvike Oy, Sorinkatu 1. Liikeen muita edustuksia olivat Willys-Knight, Whippet ja Citroën. Auto-Tarvike Oy oli todella täyden palvelun autotalo, jota mainostettiin Suomen suurimmaksi autoalan erikoisliikkeeksi. Se oli auki 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. 2800 neliömetrin pinta-alaan mahtui mm. automyymälä, tarvikemyymälä sekä metalliverstas. Myöhemmin Auto-Tarvike markkinoi valmistamiaan ATA-merkkisiä autonosia. Näitä olivat mm. hammaspyörät, pultit, akselit ja alustan nivelosat.

Esittelyvihkonen autotalosta v.1929 (Doria-palvelusta):

Auto-Tarvike – esittelyvihkonen 1929