Keksintöjen kirja (1932)

Keksintöjen kirja -tietosanakirjasarja ilmestyi 1930-lukujen kuluessa ja sen kustantajana toimi WSOY. Kirjasarjaan kuuluu yhdeksän osaa ja niissä käsitellään kattavasti senaikainen tietämys metalli-, ja puuteollisuudesta, maataloudesta sekä liikennöinnistä. Kirjasarjan osa – tiet ja maakulkuneuvot, on 800 sivuinen ja ilmestynyt vuonna 1932. Se lienee ensimmäinen kirjasarjan ilmestyneistä osista.

Kirjan alkuperäisteos on ilmestynyt Ruotsissa. Maantiekulkuneuvojen kehitys -luvun ovat kirjoittaneet insinöörit H.Liljestrand ja E. Paul Wretlind sekä professori E. Hubendick. Kuvituksiin on lisätty jonkin verran suomalaisia valokuvia.

keksintojen_kirja

Kirjan esipuheesta. ”Tiet ja kulkuneuvot kuuluvat niihin teknillisiin laitteisiin ja välineisiin, joista koko ihmiskunnalla on mitä suurin hyöty ja joista se on täydellisesti riippuvainen. — Kun tämä tekniikan puoli erikoisesti nykyisin on kaikille valtioille, kansoille ja yksityisille tähdellinen, on tietysti kiintoisaa saada tutustua teiden ja kulkuneuvojen tekniikan kehitykseen — ja havaita, kuinka korkealle tasolle se nyt on kehittynyt.”

lappi
Kuva 1. ”Suomessa on tätä nykyä noin 50 000 km teitä. Näistä oli vuonna 1930 maan yleistä liikennettä varten 29 797 km, joista maaherrojen hoidossa oli 26 062 km, valtion välittömässä hoidossa 3388 km sekä kaupunkien ja kauppaloiden asemakaavoittamattomalla alueella 346 km.

garford
Kuva 2. ”Erityisiä moottorilumiauroja on sommiteltu viime aikoina. Vetokoneeksi sopii erinomaisesti suunnilleen 5 tonnin painoinen kuorma-auto.” Kuvassa olevasta 5-tonnin kuorma-autosta erottuu merkki Garford. 1900-luvun alussa Garford valmisti auton osia sekä kokonaisia autoja alihankintana mm.Studebaker tehtaalle. Myöhemmin Garford valmisti henkilöautoja hetken aikaa omalla nimellään, mutta keskittyi pian kokonaan hyötyajoneuvoihin. Garfordeja mainostettiin myös Suomessa parinkin maahantuojan toimesta (Stockmann & Suomen Voimavaunu), mutta myynti jäi vähäiseksi. Kuva lienee lainaa jostain Yhdysvaltalaisesta julkaisusta.

Oldsmobile
Kuva 3. ”Kauppias V.A.Lindströmin omistama 7 hv. Oldsmobile vuodelta 1906. Eräs ensimmäisiä autoja Suomessa.

Graham
Kuva 4. ”Uusinta vaunutyyliä”. 1932-1933 Grahamin ’Blue Streak’ -muotoilu oli Amos Northupin kynäilemä ja edusti aikansa ehdotonta huippua. Kilpailijoihin nähden lokasuojat olivat sulautettu enemmän osaksi koria ja maskin profiili ei ollut perinteisen pysty vaan oli kallistettu taaksepäin.

Malli_AA
Kuva 5. Nykyaikaista kuorma-autoa kirjassa edustaa Fordin malli AA.

Packard
Kuva 6. Suomen armeijan Packard kuorma-auto varustettuna puukaasulaitteella v.1925. Packard henkilöautojen ohella myös Packard kuorma-autot olivat suosittuja. Mm. Yhdysvaltojen armeija tilasi yli 10 000 kpl Packard kuorma-autoja ja Venäjän armeija 3000 kpl.

Malli_A
Kuva 7. Ford malli A:n kokoonpanoa Detroitin Dearbornissa. River Rougen tehdas oli valmistuessaan v.1928 maailman suurin. Nimensä se sai lähellä virtaavan Rouge-joen mukaan. Parhaimmillaan tehdas työllisti yli 100 000 työntekijää 1930-luvulla.

Jokamiehen auto-oppi (1931)

Jokamiehen auto-oppi on auton perusrakenteita käsittelevä oppikirja. Se on julkaistu vuonna 1931 ja on 213-sivuinen. Kirjan on kirjoittanut Harras H.Porkka ja sen on kustantanut Otavan kirjapaino. Kirjan esipuheen mukaan ”auto-opin opetusta Valtion poliisikoulussa sekä lääninharjoituskursseilla on vaikeuttanut sopivan, kyllin yleistajuisen ja suppean oppikirjan puute. Ne poliisiviranomaiset taaskin, joiden käytettävänä on autoja, ovat kaivanneet sellaista kirjasta, jossa auton hoito y.m.s. seikat olisivat yhtenäisesti esitettyinä.” Niinpä sisäasianministeriö (nyk.Suomen sisäministeriö) valtuutti kirjoittajan laatimaan oppikirjan aiheesta.

Seuraavassa muutamia otteita kirjasta.

joka1
Kuva 1. Kansi.

joka5
Kuva 2. Cord-etupyöräveto.

”Viime aikoina on alettu rakentaa autoja, joissa sekä etu- että takapyörät toimivat vetopyörinä. — Tässä kirjasessa ei kuitenkaan ole syytä ryhtyä selostelemaan näitä meillä toistaiseksi hyvin harvinaisia autoja. Liitettäköön tähän kuitenkin kuva etupyörävetoisen Cord-auton etuosasta. — Erikoisuutena huomattakoon akkumulaattorin asettaminen konekopan alle tuulettimen ja moottorin väliin.”

joka6
Kuva 3. Franklin-auton ilmajäähdytteinen moottori.

”Muutamissa harvoissa autoissa on otettu käytäntöön ilmajäähdytys. Auton etuosaan asetettu voimakas, moottorista liikkeensä saava tuuletin painaa suurella nopeudella ilmavirran kulkemaan verrattain laajaa kanavaa pitkin moottorin yläosaan, siitä edelleen pysytysuoraan silinterien sivuja pitkin ja pois silinterilohkon alaosasta. — Todennäköisesti ei tapa ole käytännöllinen, koska sitä ei ole yleisemmin otettu käytäntöön. Franklin-vaunut lienevät ainoat meillä käytännössä olevat tätä järjestelmää käyttävät autot.”

joka4
Kuva 4. Voitelutaulukko.

”Autojen ohjekirjasissa on aina n.s. voitelutaulukko, josta käy selville, mitkä kohdat on voideltava, kuinka usein ja millaisella voiteluaineella. — Tärkeätä on, että voitelutaulukon määräyksiä samoinkuin muitakin ohjekirjasissa esitettyjä voiteluohjeita tarkalleen seurataan. Laiminlyömällä voitelun tai suorittamalla sen huolimattomasti aiheutetaan monia vaurioita, joiden korjaus on sekä kallista että aikaaviepää.”

joka3
Kuva 5. Auton korityyppejä. Ylempänä 1929-1930 Chevrolet ja alhaalla Packardin Phaeton-korimalli jossa myös tuulilasi takamatkustajille.

joka2
Kuva 6. Kirjan päättää taulukko, jossa on eri automerkkien lausuntotapoja. Tuohon aikaan ulkomaalaiset nimet olivat ilmeisesti kovin vaikeita suomalaisille lausua sillä lausuntaohjeita esiintyi yleisesti aikakauslehdissä ja automainoksissa.

———————–

Kirjan sisällysluettelo:

1. Johdanto
2. Moottori
3. Jäähdytysjärjestelmät
4. Polttoainejärjestelmät
5. Auton sähkölaitteet
6. Äänenvaimennin
7. Voimansiirtolaitteet
8. Etuakseli ja ohjauslaitteet
9. Jarrut
10.Pyörät ja renkaat
11.Runko, jouset ja iskunvaimentimet
12.Rungon, voimansiirtolaitteiden y.m. voitelu
13.Ajo-ohjeita
14.Auton hoito
15.Auton säilöönpano ja käytäntöönotto sen jälkeen
16.Tavallisimmat autoissa esiintyvät häiriöt
17.Autojen korimallit
18.Autovaja
19.Tavallisimpien autojen valmistusmaa sekä nimien ääntäminen
20.Amerikkalaiset ja englantilaiset mitat muutettuina metrisiksi

Suomen Autokalenteri 1926

Suomen Moottorilehteä julkaistiin vuosina 1924-1946. WSOY:n kustantama lehti ilmestyi kerran kuukaudessa ja sen kannessa mainittiin, että se on ’käytännöllinen auto-, moottoripyörä-, ja moottorivenelehti’. Lehti oli kuitenkin eri kuin vielä nykyäänkin ilmestyvä Moottori-lehti. Korjatkaa jos olen väärässä.

Vuonna 1926 lehti julkaisi myös autokalenterin. Se on nahkakantinen 188-sivuinen kirjanen, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli auttaa autonomistajaa auton käyttöön liittyvien tietojen ylöskirjaamisessa. Kirjassa on paljon tyhjiä sivuja joihin kirjata autoon liittyvät tulot ja menot, polttoaineenkulutuksen-, ja renkaankulumisen, korjauskustannukset sekä voiteluaineen lisäykset.

Kirjan viimeisillä sivuilla on kuvia vuoden uutuusautomalleista ja lyhyesti joitain teknisiä tietoja. Automerkit on luokiteltu maittain. Suurin osa amerikkalaisia merkkejä. Englantilaisista autoista löytyy vain Sunbeam. Ilmeisesti muita englantilaisia autoja ei ollut tuolloin tarjolla Suomessa. Ranskalaisia ja italialaisia merkkejä löytyykin jo paremmin.

Seuraavassa muutama kuva kirjasesta.

kalenteri1
Kuva 1. Kansikuva.

kalenteri3
Kuva 2. Sisälehti.

kalenteri2(1)
Kuva 3. Moon-autoilla oli ainakin kolme eri maahantuojaa muutaman vuoden sisällä. Moottori komppania oli pääedustajana vuodet 1924-1926. Myös Moon-konsernin ylellisempi merkki Diana kuului heidän edustukseensa. Jos tänä päivänä haluaa nähdä Moon auton, niin Espoon automuseossa on näytillä vuoden 1927 malli ja Joensuun automuseossa 1928 malli.

kalenteri4
Kuva 4. Stockmannin Urheiluosasto (myöhemmin Stockmann Auto) edusti vuosien ajan monia eri automerkkejä. Tässä mainoksessa edustettuina laadukkaat amerikkalaiset merkit Overland ja Willys-Knight, ranskalainen Berliet sekä Douglas-moottoripyörä.

kalenteri5
Kuva 5. Flint oli Durant -yrityksen valmistama kuusisylinterinen keskiluokkainen auto ja suunniteltu kilpailemaan esimerkiksi Buickia vastaan. Tehdas sijaitsi auton nimen mukaisesti Flintissä, Michiganissa. Merkki jäi lyhytikäiseksi ja sitä valmistettiin vain vuosina 1923-1927. Mannerheimilla oli hetken aikaa käytössä vuoden 1926 Flint Sport Touring eli samankaltainen kuin kuvan ylempi auto. Suomesta löytyy yksi säilynyt Flint vuosimallia 1926. Auto oli pitkään Helsingin automuseossa ja nykyisin sen osoite on Vehoniemen automuseo. En saanut kuitenkaan varmuutta siitä onko auto juuri se Mannerheimin käytössä ollut. Osaako joku sanoa?

kalenteri6
Kuva 6. Gray-autoja valmistettin Detroitissa vuosina 1922-1926. Ideana oli kilpailla hinnallisesti Fordin T-mallia vastaan. Suomessa maahantuojana toimi yritys nimeltä Agros Oy. Ihme kyllä Suomesta löytyy yksi hyvin säilynyt Gray-auto. Se löytyi aikoinaan Espoon Leppävaarasta ja on vuoden 1923 Touring-mallia.

kalenteri7
Kuva 7. Moottori komppanian edustuksessa oli muutamia ranskalaismerkkejä. Näistä Mathis jäi Suomessa harvinaisuudeksi. Kevyt heikkotehoinen auto ei ollut omimmillaan talvisissa olosuhteissa. Ylempänä olevassa autossa on mielenkiintoinen Weymannin valmistama kori. Weymann koreja käytettiin yleensä kalliimman hintaluokan autoissa. Siinä oli puukehikon päälle liimattuna synteettinen nahkakerros. Etuna oli rakennelman keveys ja äänettömyys verrattuna perinteiseen teräslevyyn.

Autola Oy edusti taasen Renaultia vuonna 1926. Renaultilla oli tarjota malleja mihin koko- ja hintaluokkaan tahansa.

Poikien Autokirja 1940

Poikien Autokirja 1940 – on nimensä mukaisesti nuorille suunnattu autokirja. Otavan julkaisema pehmeäkantinen kirja ilmestyi kerran vuodessa vuosina 1938-1945. Kirjaan on koottu lähes kolmekymmentä eri kirjoittajan laatimaa autoaiheista artikkelia. Aiheet liittyvät muun muassa kilpa-autoiluun, auton tekniikkaan, uutuusmallien esittelyyn sekä liikennesääntöihin.

etukansi3
Kuva 1. Kansikuva.

takakansi2
Kuva 2. Takakansi. Jälkimmäinen kahdesta liikennemerkkejä käsittelevästä sivusta.

poikien1
Kuva 3. Poliisin 1937 Ford -”radioauto”. Poliisien radioautotoiminnasta kertovan artikkelin kirjoitti Jorma Kivivuori. Kirjoituksessa seurataan liikkuvan poliisin päivän aikana sattuneita tehtäviä.

Lainaus: ”Hyrylässä oli eräs Packard-merkkinen henkilöauto ajanut toisen päälle ja sitten lähtenyt pakoon; rekisterinumeroa ei tiedetty. 10 minuuttia myöhemmin tapaamme Käpylässä erään samanmerkkisen auton, joka on kovaa vauhtia tulossa kaupunkiin. Vaikkei meillä olekaan varmuutta, onko tämä juuri etsimämme auto, pysäytämme sen kuitenkin ja konstaapelin kysyessä kuljettajalta: Miksi pakenitte?, häkeltyy tämä niin, että myöntää heti päälleajon tapahtuneen.”

poikien2
Kuva 4. Ympäripyörähtänyt Cord. Kuva on ilmeisesti Suomesta. Tietääkö kukaan tapauksesta enemmän? Kyseistä mallia tuskin on Suomessa ollut yhtä enempää.

Lainaus: ”Vuonna 1938 tapahtui Suomessa 7179 liikenneonnettomuutta. Näistä viidesosa, 1530 onnettomuutta, tapahtui Helsingissä. Jokaista 100 moottoriajoneuvoa kohti sattui n.13 onnettomuutta! Joka toinen linja-auto ja joka neljäs kuorma-auto oli mukana jossakin onnettomuudessa. Surmansa sai kaikkiaan 268 henkilöä.”

poikien3
Kuva 5. New Yorkin autonäyttelyn uutuuksia vuonna 1939. Autot myötäpäivään lueteltuna; Studebaker, Plymouth, Hudson, Chrysler, Dodge, Willys ja Packard.

poikien4
Kuva 6. Kuva Dearnbornin kokoonpanolinjalta.

Autorenkaat – niiden hoito ja korjaaminen (1928)

Kirjan nimi: Autorenkaat – niiden hoito ja korjaaminen. Painettu vuonna 1928, sivumäärä 138 sivua. Kirjoittanut Eino Henttu ja kustantanut W.S.O.Y.

Kirjassa on käytetty nykyaikaista suomen kieltä, joten se on helppolukuinen. Kirjan alku- ja loppusivut on omistettu maahantuojien rengasmainoksille. Kirjan ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan yleisesti raakakumista, kumin valmistamisesta ja vulkanoimisesta. Toisessa osiossa kerrotaan yleisimmistä vioista joista rengasrikot johtuvat. Kolmannessa osiossa luetellaan kaikki renkaiden paikkaustavat ja miten kulutuspinta vaihdetaan ja liimataan kiinni.

Kirjan viimeisessä luvussa on annettu ohjeita rengaskorjaamotoiminnan aloittamiselle sekä lueteltu mitä kaikkia työkaluja ja tarvikkeita korjaamolla tulisi olla. Kirjassa on esimerkkilomakkeita, joita käyttämällä voi oppia hallitsemaan korjaamon kirjanpitoa, tuloslaskentaa ja asiakasrekisteriä. Kirjan viimeisellä sivulla on annettu 35 kohtainen ohjelista mitä kumikorjaajan tulee erityisesti muistaa. Muun muassa ”jos erimielisyyttä syntyy, on asiakkaan ensin annettava puhua suunsa puhtaaksi, koska hän siitä tavallisesti rauhoittuu.”

etukansiKuva 1. Kirjan kansi.

takakansi
Kuva 2. Kirjan takakansi. Englebert-renkaita maahantoi yritys nimeltä Brynolf Grönmark. Yritys on yhä toiminnassa ja tuo nykyään paperikoneiden komponentteja. Englebert oli taas alkujaan belgialainen yritys, joka aloitti kumimattojen -ja päällysteiden valmistuksen vuonna 1877. 1920-luvulla tehdas oli Euroopan suurimpia kumituotteiden valmistajia. Uniroyalin kanssa alkoi yhteistyö vuonna 1958 ja nimi Englebert tiputettiin pois vuonna 1979.

rengas2Kuva 3. Mainoksessa kehutaan Kelly-Springfield renkailla varustetulla De Dion Bouton bussilla ajetun peräti 102 000km. De Dion Bouton ei ollut kovin yleinen auto Suomessa. Olisi mielenkiintoista tietää missäpäin tällainen ’omnibussi’ on liikennöinnyt.

rengas1Kuva 4. Vaillinaisesti täytetty matalapainerengas.

Automobiili ja sen hoito (1906)

Automobiili ja sen hoito on ensimmäisiä tai ehkä jopa ensimmäinen suomenkielellä ilmestynyt autokirja. Kirjan nimi on siis ”Automobiili ja sen Hoito”, julkaistu alunperin saksaksi vuonna 1906 Julius Küster nimisen henkilön toimesta. Suomessa julkaisun käänsi ja kustansi kustantaja Yrjö Weilin Helsingistä (Weilin + Göös). Kirjasessa on 77 numeroitua sivua.

Kirjassa tehdään ”ensiksi lyhyesti selkoa automobiilimoottorin tärkeimmistä osista.” Automobiiliin liittyvä sanasto ei ollut vielä tarpeeksi vakiintunutta suomeksi niinpä kirjassa turvaudutaan joissain tapauksissa vieraskielisiin nimityksiin. Kirjan loppupuolella kerrotaan miten automobiilin moottoria huolletaan ja annetaan ajamiseen liittyviä ohjeita.

Sisällysluettelo:

1. Nykyaikaisen moottorivaunun eri osat
a. Voimalähde
a1. Nelitahtimoottori
a2. Kaasun sekoittuminen ja poistuminen
a3. Sytytyslaitos
a4. Jäähdytysveden kiertokulku
a5. Moottorin eri osat
b. Voimansiirtolaitos
c. Automobiilin alusta
d. Automobiilin vaununkoppa

2. Ohjeita automobiilin ajamisessa ja hoidossa

3. Automobiilissa tapahtuvia häiriöitä
a. Moottorin häiriöitä
a1. Sytytyshäiriöitä
a2. Kaasutus ja venttiilit
a3. Jäähdytyslaitos
a4. Moottorin liikkuvat osat
b. Häiriöitä voimansiirtolaitoksessa

Seuraavassa muutamia kuvia kirjasesta.

Automobiili ja sen hoito
Kuva 1. Kirjan kansi.

Automobiili sekä huvi- että lastenvaunuja
Kuva 2. Kirjan takakansi. Jo tuolloin Otto Brandt mainosti omaavansa kokemusta konepaja toiminnassa.

Seuraavassa Brandtin tarjoamista merkeistä lyhyesti.

Pope-Tribune oli yksi Pope-autonvalmistuskonsernin monista automerkeistä. Albert Augustus Pope perusti yrityksensä vuonna 1876. Yritys kasvoi vauhdilla sen valmistettua suosittuja Columbia-polkupyöriä. Sähköautojen valmistus käynnistyi vuonna 1897. 1900-luvun alussa Pope oli yksi suurimmista autonvalmistajista Yhdysvalloissa. Pope tarjosi useita tuotemerkkejä jotka oli tähdätty eri hintaluokkiin. Tämä oli taloudellisesti raskasta ja lisäksi kun kilpailu koveni kaiken aikaan niin tehtaat jouduttiin sulkemaan yksi toisensa jälkeen. Pope-Tribune oli kevyt 2-paikkainen Runabout ja se oli edullisin Popen valmistamista autoista. Sitä valmistettiin aluksi vain yksisylinterisenä kunnes vuonna 1905 12-hevosvoimainen kaksisylinterinen lisättiin valikoimaan. Viimeinen Pope-Tribune valmstui 1908.

Waltham-Orient oli Waltham Manufacturing Companyn valmistama kevytrakenteinen auto. Hinnalla 425 dollaria se oli Yhdysvaltojen edullisin auto. Sitä myytiin nimellä Waltham tai Orient. Siinä oli ilmajäähdytteinen yksisylinterinen 4-hevosvoimainen moottori. Sitä kutsuttiin lisänimellä ”Buckboard”, jolla perinteisesti tarkoitettiin yksinkertaista hevosvetoista kärryä. Yksinkertainen auto olikin sillä se painoi vain vähän yli 200kg ja siinä oli tuskin ollenkaan koria. Myöhempinä vuosina mallia paranneltiin huomattavasti ja se alkoi näyttämään enemmän oikealta autolta. Turun automuseosta löytyy entisöitynä vuoden 1906 ”Buckboard”.

Belgialainen Minerva valmisti aluksi kahden edellisen merkin tavoin polkupyöriä. Vuonna 1904 käynnistyi autojen sarjatuotanto. Mainoksen ilmestymisen aikoihin Minerva valmisti suosittua ’Minervette’ -kevytautoa. Siinä oli pieni yksisylinterinen 636-kuutioinen moottori. Se oli mm. Iso-Britannian markkinoiden edullisin auto. Myöhemmin Minerva tultaisiin tuntemaan erittäin ylellisistä ja suurista autoistaan.

Automobiili seuraavista maankuuluista tehtaista
Kuva 3. Nikolajeff Jr. -mainos. Mainoksen Ford uutuudella viitataan todennäköisesti vuonna 1907 esiteltyyn ”S” -malliin. Se oli hienompi painos samana vuonna esitellyistä ”N” ja ”R” -malleista. Siihen sai useita lisävarusteita, kuten ”sufletin”, kaasulamput, äänitorvet ja jopa sateenvarjon pitimen. Mainoksen auto on REO.

Suosittelemme Prima ja Cadillac automobiileja
Kuva 4. Victor Forseliuksen edustukset, Prima ja Cadillac. Prima-auto ensiesiteltiin joulukuussa 1905 ”uskomattoman huokeaan hintaan”. Autoja valmistettin pieniä määriä vuoteen 1909 saakka. Forselius mainosti autoja koko tämän ajan ja vielä kesällä v.1910 ilmestyi mainos. Turun Teollisuusnäyttelyssä v.1907 kerrotaan olleen Prima-auton, jossa oli Suomessa tehty kori.

Saksan keisarin automobiili
Kuva 5. Kirjan kuvitusta. Yllä olevassa kuvassa Saksan keisari Vilhelm II:n loistelias N.A.G. -merkkinen edustusauto. Keisarin käytössä samoihin aikoihin oli ainakin myös Adler ja Mercedes-automobiilit. Alla olevassa kuvassa lienee myös N.A.G.

automobiili6
Kuva 6. Automobiilin koneisto. Piirros on N.A.G. autosta.