Suomen Moottorilehteä julkaistiin vuosina 1924-1946. WSOY:n kustantama lehti ilmestyi kerran kuukaudessa ja sen kannessa mainittiin, että se on ’käytännöllinen auto-, moottoripyörä-, ja moottorivenelehti’. Lehti oli kuitenkin eri kuin vielä nykyäänkin ilmestyvä Moottori-lehti. Korjatkaa jos olen väärässä.
Vuonna 1926 lehti julkaisi myös autokalenterin. Se on nahkakantinen 188-sivuinen kirjanen, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli auttaa autonomistajaa auton käyttöön liittyvien tietojen ylöskirjaamisessa. Kirjassa on paljon tyhjiä sivuja joihin kirjata autoon liittyvät tulot ja menot, polttoaineenkulutuksen-, ja renkaankulumisen, korjauskustannukset sekä voiteluaineen lisäykset.
Kirjan viimeisillä sivuilla on kuvia vuoden uutuusautomalleista ja lyhyesti joitain teknisiä tietoja. Automerkit on luokiteltu maittain. Suurin osa amerikkalaisia merkkejä. Englantilaisista autoista löytyy vain Sunbeam. Ilmeisesti muita englantilaisia autoja ei ollut tuolloin tarjolla Suomessa. Ranskalaisia ja italialaisia merkkejä löytyykin jo paremmin.
Seuraavassa muutama kuva kirjasesta.
Kuva 1. Kansikuva.
Kuva 2. Sisälehti.
Kuva 3. Moon-autoilla oli ainakin kolme eri maahantuojaa muutaman vuoden sisällä. Moottori komppania oli pääedustajana vuodet 1924-1926. Myös Moon-konsernin ylellisempi merkki Diana kuului heidän edustukseensa. Jos tänä päivänä haluaa nähdä Moon auton, niin Espoon automuseossa on näytillä vuoden 1927 malli ja Joensuun automuseossa 1928 malli.
Kuva 4. Stockmannin Urheiluosasto (myöhemmin Stockmann Auto) edusti vuosien ajan monia eri automerkkejä. Tässä mainoksessa edustettuina laadukkaat amerikkalaiset merkit Overland ja Willys-Knight, ranskalainen Berliet sekä Douglas-moottoripyörä.
Kuva 5. Flint oli Durant -yrityksen valmistama kuusisylinterinen keskiluokkainen auto ja suunniteltu kilpailemaan esimerkiksi Buickia vastaan. Tehdas sijaitsi auton nimen mukaisesti Flintissä, Michiganissa. Merkki jäi lyhytikäiseksi ja sitä valmistettiin vain vuosina 1923-1927. Mannerheimilla oli hetken aikaa käytössä vuoden 1926 Flint Sport Touring eli samankaltainen kuin kuvan ylempi auto. Suomesta löytyy yksi säilynyt Flint vuosimallia 1926. Auto oli pitkään Helsingin automuseossa ja nykyisin sen osoite on Vehoniemen automuseo. En saanut kuitenkaan varmuutta siitä onko auto juuri se Mannerheimin käytössä ollut. Osaako joku sanoa?
Kuva 6. Gray-autoja valmistettin Detroitissa vuosina 1922-1926. Ideana oli kilpailla hinnallisesti Fordin T-mallia vastaan. Suomessa maahantuojana toimi yritys nimeltä Agros Oy. Ihme kyllä Suomesta löytyy yksi hyvin säilynyt Gray-auto. Se löytyi aikoinaan Espoon Leppävaarasta ja on vuoden 1923 Touring-mallia.
Kuva 7. Moottori komppanian edustuksessa oli muutamia ranskalaismerkkejä. Näistä Mathis jäi Suomessa harvinaisuudeksi. Kevyt heikkotehoinen auto ei ollut omimmillaan talvisissa olosuhteissa. Ylempänä olevassa autossa on mielenkiintoinen Weymannin valmistama kori. Weymann koreja käytettiin yleensä kalliimman hintaluokan autoissa. Siinä oli puukehikon päälle liimattuna synteettinen nahkakerros. Etuna oli rakennelman keveys ja äänettömyys verrattuna perinteiseen teräslevyyn.
Autola Oy edusti taasen Renaultia vuonna 1926. Renaultilla oli tarjota malleja mihin koko- ja hintaluokkaan tahansa.
Vastaavanlainen Autokalenteri on myös vuodelta 1927 – ehkäpä muiltakin vuosilta.
Näitä on tosiaan painettu muinakin vuosina. Ainakin vuoteen 1929 saakka.
”Moottori”- niminen lehti ilmestyi jo 1923-24
Samalla nimellä ilmestynyt lehti vuodesta 1925 lienee nykyisen autoliiton lehden esi-isä suoraan alenevassa polvessa. (Tiedot perustuu hatariin muistikuviin vierailuistani yliopiston kirjastossa vuosia sitten. Kävin läpi sivu sivulta jokaisen suomalaisen käsiini saaman autolehden 1923-1932.)
Omassa hyllyssä on ”Suomen moottorilehti” ensimmäiset seitsemän vuosikertaa. Meni aika monta vuotta ennen kuin kaikki löytyi…
Sitten Flint autosta:
Suomessa oli Flinttejä rekisterissä parhaimmillaan nelisenkymmentä, mutta vain yksi lienee säästynyt. Sekin oli menettänyt alkuperäisen korinsa. Puuttuvan Touring korin rakensi kutakuinkin tyhjästä entisöinnin yhteydessä Matti Mönkäre. Mannerheimin Flint taisi olla ihan rekisteröitynä hänen omiin nimiinsä. Tieto löytynee AK:n jäsenluettelosta 1927. Niissä luetteloissa on rekisterinumerot, mutta ei runko, tai moottori numeroa, joten tarvittaisiin alkuperäinen rekisterin kantakortti jotta voitaisiin verrata säilyneen auton sarjanumeroita Marskin auton vastaaviin. Tällaista korttia ei ole kukaan vielä tainnut löytää, eli siltä osin saatetaan olla tilanteessa että Vehoniemellä näytillä oleva Flint on 1:40 todennäkäisyydellä sama auto…
Jollekin innokkaalle tutkijalle olisi siinä puuhaa kun moisen valttikortin jostain arkistojen kätköistä pystyisi löytämään. (missä ovat Helsingin kaksikymmenluvun kantakortit? Ainakin osa niistä on valunut salaperäisesti yksityisiin käsiin ja sitäkautta tuhoutunut.)
Toinen tutkimista edellyttävä asia on Flint autojen tarjolla olleet akselivälivaihtoehdot.
Ihan purematta en niele Cingzig Safiullan kirjan tietoja tältä osin. Kirjassa on liian paljon fiktiota, jotta se täysin täyttäisi luotettavan historiantutkimuksen kriteereitä.
Ongelma on se että Flint on automerkkinä senverran väliinputoaja, ettei sen ympärille ole koskaan tietääkseni kehkeytynyt minkäänlaista kerhotoimintaa. Joku nettisivusto nykyään on olemassa.
Kun olen vuosien varrella kierrellyt kymmenissä automuseoissa ja kokoelmissa ja olen nähnyt yhteensä kolme Flint merkkistä autoa, voidaan puhua jonkinsortin harvinaisuudesta.
(tähän voi verrata mm. sitä että em. kokoelmissa on ollut parikymmentä Wills Sainte Clairea, Viisikymmentä V16 Cadillacia, kymmeniä Duesenbergeja ja parisataa Bugattia!)
Kiitos kommentistasi! Ihastelin Mönkäreen Flintiä silloin kun se oli vielä näytillä Helsingin Automuseossa. Toivottavasti vielä joskus löydetään Marskin auton runkonumero jotta saataisiin selvyyttä siihen voisiko auto olla sama. Toki todennäköisyys siihen on hyvin pieni.
Käsitykseni mukaan Ruotsissa ja Norjassa olisi jonkinlainen yhteinen, epävirallinen rekisteri merkille.
Jo nimestä päätellen arvaa että on kyseessä on Buick:in kilpailija, suunnitteljoiksi oli värvätty Cadillac:in insinöörejä.
Mielestäni todennäköisyys sille, että Mönkäreen Flint on Mannerheimin vanha, niin on aika suuri. v. 1926 lopussa Flinttejä oli rekisterissä 22kpl, osa näistä varmasti vanhempia kuin -26. Jos noista on esim. puolet olleet vanhempia, niin -26 olisi tuotu n. 10 kpl Flint autoja, joista osa on varmasti ollut umpimallisia. Sanoisin äkkiseltään, että puhtaalla tilastomatematiikaalla todennäköisyys on luokka 1:5 tai parempi. Lisäksi tuo 7 hengen malli ei viittaa ihan tavalliseen käyttäjään (lisähuom. onko autoa pidennetty?). Minulla on kuvattuna muutamien Flintien katsastuskortteja, joista selviää jotakin. Näillä voisi sulkea ainakin osan autoista pois.
Selailin perheen vanhoja valokuvia, ja löysin pari kuvaa isäni kuorma-autosta. Se on merkiltää Chevrolet ja rekisterinumero on V-1948. Kuvat lienevät 1920- luvun lopulta. Mitään tietoa autosta ei sen kummemmin ole.
Olisin kylläkin kovin kiinnostunut autosta ja sen historiasta, jos jotakin tietoa löytyy.