Koeajo Opelilla Helsingistä Turkuun

Sata vuotta sitten välimatkat, joita nyt taitamme autolla parissa tunnissa veivät huomattavasti enemmän aikaa ja vaativat huolellisia esivalmisteluja. Varsinkin talvella autolla ajamisesta tuli selviytymiskamppailua kylmyyttä ja huonokuntoisia teitä vastaan. Mikäli mahdollista autoilla ajamista vältettiinkin talvella. Välimatka Helsingistä Turkuun on nykyisellään noin 170 kilometriä. Vuonna 1913 reitin pituus oli noin 220km ja se noudatti suurin piirtein reittiä Helsinki-Kirkkonummi-Karjaa-Salo-Turku. Tätä matkaa ei oltu suoritettu autolla talvisaikaan kuin ani harvoin jos koskaan.

Helmikuussa 1913 autoliike Sergei Nikolajeff Jr. Oy oli lähettänyt kutsun pääkaupunkiseudun sanomalehdille osallistua testiajoon kuorma-autolla Helsingistä Turkuun. Kutsu oli lähetetty ainakin lehdille Dagens Tidning ja Helsingin Sanomat. Matka tultaisiin suorittamaan 26 hevosvoimaisella Opel kuorma-autolla. Auton hinnaksi mainittiin 12400 markkaa. Opel-autoilla oli Suomessa vankka maine ja se oli yleisin automerkki tien päällä. Myös kuorma-autoissa jalansija oli vahva. Vuonna 1912 uusia Opel kuorma-autoja myytiin 48kpl, joka oli merkittävä osa myydyistä kuorma-autoista.

Seuraavassa on tiivistelmä Dagens Tidning-lehden selostuksesta matkanteosta joka ilmestyi 4.2.1913. Teksti on käännetty ruotsista suomeksi käyttäen kaikkia mahdollisia apuvälineitä. Silti jotkin lauseet eivät taipuneet ymmärrettävään muotoon johtuen käytetyn kielen vanhanaikaisuudesta.

”Lähtö oli sunnuntaiaamuna 2.2.1913 klo 7 Nikolajeffin tallista. Testille oli suurta mielenkiintoa, koska matkaa Helsingistä Turkuun kuorma-autolla ei ollut kokonaisuudessaan koskaan tehty. Kuorma-auto kyseessä oli 26 hevosvoimainen Opel. Matkalle lähdettiin tasan klo 7. Auton paino oli 1460kg. Lastin painona oli 1500kg soodasäkkejä. Renkaiden ympärillä oli lumiketjut jotka estäisivät sutimista ja parantaisivat auton ohjattavuutta.

Matkalla Turkuun

 

Kaikki matkustajat olivat lämpimästi pukeutuneita. Kuljettaja Mickelsson näytti turkissaan kuin karhulta. Herra N.Falin, yrityksen edustaja, Pohjoisnavan kävijä, ja kollegamme olivat puettuina moneen paitakerrokseen, jonka päällä oli vielä turkki. Yksi suomenkielisistä sanomalehdistä lähetti paikalle edustajansa, mutta nähtyämme hänen vaatetuksensa meillä tuli häntä sääliksi ja hän lupasi palata kotiin. Ulkona tähän aikaan oli pimeää. Ainoastaan ajovalot valaisivat tietä edessämme. Matkalla valonlähdettä näkyi vain muutamista torpista. Istuimme ulkona suojaamattomassa tilassa soodasäkkien päällä. Lumi satoi suurina hiutaleina ja löi kasvoihin niin, että eteenpäin oli vaikea nähdä. Juna ajoi asemalle samalla hetkellä kun olimme ylittämässä rautatietä. Puomi laskeutui eteemme ja jäimme siitä noin viiden senttimetrin päähän. Se oli ensimmäinen seikkailu.

Toinen seikkailu seurasi pian perästä. Keli oli nyt huomattavasti kirkastunut. Ajovalot olivat sammutetut. Edessä tie näkyi selkeänä, mutta liukkaana. Matkanopeus oli hyvä, mutta sitten tulivat mäet. Ne olivat pahin este matkalla. Tiet olivat jäässä ja jään pinnalla oli lunta, mikä vaikeutti auton kykyä nousta mäkiä. Kun 55 minuuttia matkaa oli taitettu, noin 2km Kauniaisten asemalta, auton kiivetessä mäkeä ylös takarenkaan ketju irtosi. Kun varaketjuja ei ollut mukana ja auton painava lasti huomioiden päätettiin, että on parasta soittaa puhelimella Nikolajeffin pääkonttorille, jotta he lähettäisivät uudet ketjut.

Vaikea ylämäki

Kesti viisi pitkää tuntia ennen kuin pystyimme jatkamaan matkaa. Seuraava mäki, Tattarinmäki, jossakin Kauklahden ja Kirkkonummen välillä, oli raskas. 1500kg painoinen lasti mukana auto kiipesi sentti sentiltä mäkeä ylös auton takapään heiluessa tien puolelta toiselle. Muutaman tunnin kuluttua pysähdyimme, ei suinkaan autosta johtuen, vaan koska vatsat oli täytettävä. Keli oli kaunis, välillä aurinkoinen ja puolipilvinen ja välillä lumisadetta. Mutta ne hevoset.

Evästauolla


Pahimpia olivat kirkosta palaavat ihmiset. Joskus hevonen juoksi tien poikki auton edestä. Yhdellä kertaa kohtasimme karanneen hevosen, se juoksi metsään. Karjaa-Malm(?) väli meni joutuisasti. Se meni 40km tuntivauhdilla. Karjaan asemalla lounastimme klo 18. Karjaalta matka jatkui klo 19 Saloa kohti. Täällä mäet olivat epätavallisen vaikeita, mutta selvitimme ne hyvin. Oli tullut kylmempää, mutta tie oli paremmassa kunnossa. Klo 21.30 saavuimme Saloon. Täällä päätimme yöpyä yön yli vierastalossa. Seuraavana aamuna klo 8.55 matkamme jatkui ja noin klo 12.30 maanantaina päivällä seurueemme saapui iloisena ja hyvässä hengessä Turkuun.  Koko matka, taukoja lukuunottamatta kesti 11 ja puoli tuntia. Matkan tarkoituksena oli todistaa yleisölle, että Opel kuorma-auto kestää kaikki raskaan matkan sille asettamat koetukset.”

Opel kesti talvisen taipaleen hyvin. Keskinopeudeksi matkalle tuli vaatimaton hieman alle 20km/h. Paria kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1913 Axel Wiklund & Kumpp. aloittivat Opel-autojen edustuksen Turussa Nikolajeffin suostumuksella. Nikolajeffin koeajon ajankohta ei siis ehkä ollut sattumaa ja oli hyvä mainostemppu Opel autojen maineelle Turun suunnalla.

Lumipeitteisellä tiellä

Alkuperäinen artikkeli luettavissa kansalliskirjaston Digi-palvelusta:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/783383?page=5

Martini – sveitsiläinen laatumerkki

martini
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 1. Turun Seudun Mobilistit ry:n arkistoista löytyi hiljattain hieno kuva Martini -merkkisestä taksista Turussa. Auton kuljettajasta tai muusta historiasta ei ole tietoa. Auton vuosimalli sekä kuvaushetki voisi ajoittua välille 1913-1915. Tismalleen samantyyppisestä autosta en ole vielä löytänyt kuvaa mistään lähteestä.

Mikä sitten on merkkiään Martini? Sveitsiläinen tehdas Martini tunnettiin kuuluisien Martini-Henry kiväärien valmistajana. Ensimmäinen auto valmistui jo vuonna 1897. Tämän jälkeen valmistettiin autoja Rochet-Schneiderin lisenssillä. Positiivisen kysynnän kannustamana rakennettiin vuonna 1904 kokonaan uusi tehdas Saint-Blaisen kylään, joka sijaitsi 50km Bernistä länteen. Markkinointi keskittyi alusta asti voimakkaasti vientiin ja siellä saavutettiinkin kohtalaista menestystä. Martini tehdas uskoi nelisylinterisen moottorin paremmuuteen ja luotti pitkään omiin konstruktioihinsa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen lama ja surkastuneet vientimarkkinat tuottivat vaikeuksia tehtaalle. Niinpä vuonna 1924 saksalainen autonvalmistaja Steiger osti yhtiön. Seuraavana vuonna Martini lisäsi vihdoin valikoimaan myös kuusisylinterisen mallin. Martini panosti 1920-luvulta lähtien entistä enemmän myös hyötyajoneuvojen valmistukseen. Tuotanto kuitenkin hiipui hiljalleen ja tehdas suljettiin vuonna 1934.

martini_logo
Kuva 2. Martini tehtaan logossa oleva kivääri kertoo yrityksen asevalmistushistoriasta.

martini_turku
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 3. Poliisimuseon historiikin mukaan Suomen ensimmäinen poliisiauto otettiin käyttöön Helsingissä vuonna 1904. Merkin kerrotaan olleen Martini. Onkohan tästä autosta säilynyt kuvaa? Mikä myöskin mielenkiintoista Turun ensimmäisen poliisiauton mainitaan olleen myös Martini. Se näkyy ylläolevassa kuvassa, joka on ilmeisesti otettu Turun vanhalla suurtorilla. Kuvan auto on kuitenkin vanhempi kuin vuosimallia 1910, muun muassa ketjuveto paljastaa auton iäkkyyden. Auto oli luultavasti hankittu käytettynä. Kaikki lisätieto ja arvuuttelut Martini-autojen vaiheista Suomessa otetaan mielellään vastaan.

insinooritoimisto
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry

Kuva 4. Turun insinööritoimisto edusti Martini-autoja Suomessa. Sveitsiläistä teollisuutta edusti myös Arbenz merkki. Mainoksen julkaisuvuosi ei ole tiedossa.

Valli-Auto Oy vuonna 1940

Turkulainen Valli-Auto Oy perustettiin vuonna 1930 Salossa ja sijaitsi yliopistonkadun ja käsityöläiskadun kulmassa uusissa tiloissa vuodesta 1939. Edustus oli mm. Ford ja Lincoln autoilla, sekä Fordson -traktoreilla. Toimitusjohtaja-perustajana toimi Yrjö Valli ja apulaisjohtajana Eino Elkiä. Liikkeeseen kuului myös korjaamorakennus, kahvila Virtaviiva, matkustajakoti Aura sekä erilliset autosuojat. Sota-aikana yhtiö valmisti omaa KIHO-puukaasutinta. Toiminta vuonna 1939 valmistuneessa rakennuksessa loppui 1970-luvulla, jolloin Valli-Auto siirtyi rieskalähteentielle. Valli-Auto Oy lopetti toimintansa 1985.

valliauto1940_kansi

valliauto1940_sivu3

valliauto1940_sivu2

valliauto1940_sivu1

valliauto1940_sivu4

valliauto1940_sivu5 valliauto1940_sivu6

valliauto1940_sivu7

valliauto1940_sivu8

valliauto1940_sivu12

valliauto1940_sivu11

valliauto1940_sivu9-10

valliauto1940_sivu13-14

valliauto1940_takakansi

Finska Automobil Agenturen

Turkulainen hammaslääkäri William Widenäs perusti Suomen ensimmäisen autoliikkeen v.1902. Finska Automobil Agenturen toi maahan muutamia henkilöautoja ja myös Suomen ensimmäisen linja-auton. Widenäs itse ajoi Opel-Darracqilla ja ehkä myös Wartburgilla. Seuraavassa muutama mainos, joita olen yrittänyt kääntää suomeksi.

Hufvud_15_4_1906_widenas
Kuva 1. Mainos jossa luetellaan kaikki Widenäsin edustukset 15.4.1906. Seuraavassa hieman historiaa merkeistä.

Opel teki sopimuksen ranskalaisen Darracq autonvalmistajan kanssa lisenssivalmistuksesta v.1901. Nimeksi vaihtui Opel-Darracq. Autoissa oli Darracqin alusta ja kaksisylinterinen mooottori ja Opelin valmistama kori. Yhteistyö lakkautettiin v.1907.

Eisenacher Fahrzeugfabrik perustettiin jo v.1896. Kaksi vuotta myöhemmin esiteltiin Wartburg niminen auto joka oli lisenssilä valmistettu ranskalainen Decauville. Lisenssin rauettua yritys alkoi valmistamaan omaa suunnittelua olevia autoja v.1904 nimellä Dixi. Myöhemmin BMW osti tehtaan. Widenäsin kerrotaan ajaneen Wartburg-autolla Turussa jo vuonna 1901.

Scheibler kuului linja-auto valmistajien pioneereihin. Aachenilainen yritys valmisti ensimmäiset linja-autot jo 1800-luvun lopulla. Firma toimitti mainoksen mukaan useita satoja busseja Lontoon liikenteeseen. Scheibler oli myös Suomen ensimmäinen linja-auto. Joulukuussa v.1905 Widenäs toimitti omnibussin Turkuun teknikko Stenroosille. Auto osoittautui kuitenkin vikaherkäksi ja kalliiksi ylläpitää, joten se myytiin eteenpäin Pietariin v.1907.

Ruppe & Sohn yritys valmisti Apollo ja Piccolo merkkisiä autoja. Mainoksen kuvassa on 5-hevosvoimainen Piccolo jota valmistettiin vuosina 1904-1907. Tämä oli ainoa malli jota tehdas tarjosi alkuvuosina.

Bayard Clement oli Ranskan suosituimpia autoja. Samaan aikaan edustus löytyi myös S.Nikolajeffilta. Richard & Hering valmistivat ehkä hevoskärryjä. Neckarsulmer Fahrradwerke valmisti N.S.U.-merkkisiä moottoripyöriä v.1901 lähtien. Nürnberger Fahrzeugfabrik Union valmisti Maurer-Union merkillä autoja. Otto Brandt edusti myös Maurer-autoja v.1907. Maurer oli yksi ensimmäisiä valmistajia jotka käyttivät kitkaa voiman välittämisessa. Vaihteistossa ei siis ollut ketjuja vaan kaksi isoa pyörää jotka osuessaan toisiinsa välittivät energiaa. Maurer-Union autojen valmistus loppui v.1908.

Mainoksen loppuosa:

”Hieman käytettynä, mutta erinomaisessa kunnossa myydään 9-hevosvoimainen Opel-Darracq uskomattoman halvalla hinnalla ja täydellä takuulla (3800mk). 16/18 malli hintaan 8000mk. Monia muita (autoja) eri hinnoin. Kahdelle hengelle koritettu 1100 markkaa. Allekirjoittanut, joka on seurannut vuosia auton valmistusta ja tuntee hyvin kaikki autoja valmistavat tehtaat jakaa mielellään tietoja ja neuvoja asiasta kiinnostuneille. Luetteloita lähetetään pyynnöstä.”

Digi – Hufvudstadsbladet 15.04.1906

 

Hufvud_19_5_1907_widenas
Kuva 2. Mainos toukokuulta 1907. ”Finska Automobil Agenturen. Perustettu 1902. Maan ensimmäinen ja suurin autokauppa. Ennen kuin mitkään muut liikkeet ilmestyivät pröystäilevin mainoksin, oli meidän kauttamme kulkeutunut jo 80,000 markan edestä automobiileja ja moottoreita. Pyydämme ammattilaisia huomioimaan voivatko mitkään muut toiminimet joiden olet nähnyt mainostavan vetää vertoja meidän edustuksillemme: Darracq, Opel ja Eisenach. Kestäviä urheiluautoja (Darracq on tuonut Amerikan Vanderbilt-pokaalin kotiin kahtena viime vuonna) ja ”menoautoja”. Nürnberger-Union sopiva auto lääkäreille jne. Aering & Richard kärryjä ja kaikenlaisia pienempiä ja halvempia vaunuja. Neckarsulm, maailman suurin moottoripyörätehdas. Scheibler, joka on toimittanut yli 300 bussia Lontooseen. Tämän lisäksi myymme koko joukon käytettyjä halvempia vaunuja englantilaisilta, amerikkalaisilta ja saksalaisilta valmistajilta täydellä takuulla tai vähän käytettyinä(?). Tällä hetkellä yli 20 kpl (autoja) 1050 markasta ylöspäin.”

Digi – Hufvudstadsbladet 19.05.1907

 

åbo_under_14_8_1910_darracq
Kuva 3. ”Myynnissä 9-hevosvoimainen Darracq-automobiili. Vähän käytetty, mutta perusteellisesti läpikäyty ja kauttaaltaan kestävä. Sopiva sekä ajoautona, että tavara-autona. Hinta 2500 markkaa.”

Digi – Åbo Underrättelser 14.08.1910

 

Albumikuvia Turun seudulta, osa 1

Kuva 1. 1937 Lincoln Zephyr on kuvattu nykyisen Forum Marinumin edustalla Turun satamassa. Eli ihan Turun linnan vieressä. Ilmeisesti auto on lähes uusi, mutta näkyy olevan pieni vekki jo etulokarissa. Taustalla näkyy Suomen Maamiesten Kauppa Oy:n kyltit.

Kuvat 2-4. Opel Kapitän on ilmeisesti 1939 -mallinen? Omistajat ovat Aira ja Holger Reunamo, jotka pitivät tanssikoulua Turussa kaskenkadulla vuosikymmeniä. Nämä kuvat ovat mahdollisesti joltain Autoklubin matkalta Ruotsista?

Kuva 5. 1938 Ford Standard Fordor on myös kuvattu ihan uutena, ehkä vuonna 1939 kilvistä päätellen. Turun ja porin läänin kilvissähän se on, mutta muita taustatietoja ei ole.

Kuva 6. 1939 Chevrolet Delivery T-40 on TYKSin käytössä ollut “soppajuna”. Olisikohan kuljettajan nimi ollut Väinö Lempinen?

chevrolet35

Kuva 7. Chevrolet 1935.

Kuva 8. Chevrolet 1937.

Kuva 9. Ford Eifel.

Kuva 10. Ford kuorma-auto.