Koeajo Opelilla Helsingistä Turkuun

Sata vuotta sitten välimatkat, joita nyt taitamme autolla parissa tunnissa veivät huomattavasti enemmän aikaa ja vaativat huolellisia esivalmisteluja. Varsinkin talvella autolla ajamisesta tuli selviytymiskamppailua kylmyyttä ja huonokuntoisia teitä vastaan. Mikäli mahdollista autoilla ajamista vältettiinkin talvella. Välimatka Helsingistä Turkuun on nykyisellään noin 170 kilometriä. Vuonna 1913 reitin pituus oli noin 220km ja se noudatti suurin piirtein reittiä Helsinki-Kirkkonummi-Karjaa-Salo-Turku. Tätä matkaa ei oltu suoritettu autolla talvisaikaan kuin ani harvoin jos koskaan.

Helmikuussa 1913 autoliike Sergei Nikolajeff Jr. Oy oli lähettänyt kutsun pääkaupunkiseudun sanomalehdille osallistua testiajoon kuorma-autolla Helsingistä Turkuun. Kutsu oli lähetetty ainakin lehdille Dagens Tidning ja Helsingin Sanomat. Matka tultaisiin suorittamaan 26 hevosvoimaisella Opel kuorma-autolla. Auton hinnaksi mainittiin 12400 markkaa. Opel-autoilla oli Suomessa vankka maine ja se oli yleisin automerkki tien päällä. Myös kuorma-autoissa jalansija oli vahva. Vuonna 1912 uusia Opel kuorma-autoja myytiin 48kpl, joka oli merkittävä osa myydyistä kuorma-autoista.

Seuraavassa on tiivistelmä Dagens Tidning-lehden selostuksesta matkanteosta joka ilmestyi 4.2.1913. Teksti on käännetty ruotsista suomeksi käyttäen kaikkia mahdollisia apuvälineitä. Silti jotkin lauseet eivät taipuneet ymmärrettävään muotoon johtuen käytetyn kielen vanhanaikaisuudesta.

”Lähtö oli sunnuntaiaamuna 2.2.1913 klo 7 Nikolajeffin tallista. Testille oli suurta mielenkiintoa, koska matkaa Helsingistä Turkuun kuorma-autolla ei ollut kokonaisuudessaan koskaan tehty. Kuorma-auto kyseessä oli 26 hevosvoimainen Opel. Matkalle lähdettiin tasan klo 7. Auton paino oli 1460kg. Lastin painona oli 1500kg soodasäkkejä. Renkaiden ympärillä oli lumiketjut jotka estäisivät sutimista ja parantaisivat auton ohjattavuutta.

Matkalla Turkuun

 

Kaikki matkustajat olivat lämpimästi pukeutuneita. Kuljettaja Mickelsson näytti turkissaan kuin karhulta. Herra N.Falin, yrityksen edustaja, Pohjoisnavan kävijä, ja kollegamme olivat puettuina moneen paitakerrokseen, jonka päällä oli vielä turkki. Yksi suomenkielisistä sanomalehdistä lähetti paikalle edustajansa, mutta nähtyämme hänen vaatetuksensa meillä tuli häntä sääliksi ja hän lupasi palata kotiin. Ulkona tähän aikaan oli pimeää. Ainoastaan ajovalot valaisivat tietä edessämme. Matkalla valonlähdettä näkyi vain muutamista torpista. Istuimme ulkona suojaamattomassa tilassa soodasäkkien päällä. Lumi satoi suurina hiutaleina ja löi kasvoihin niin, että eteenpäin oli vaikea nähdä. Juna ajoi asemalle samalla hetkellä kun olimme ylittämässä rautatietä. Puomi laskeutui eteemme ja jäimme siitä noin viiden senttimetrin päähän. Se oli ensimmäinen seikkailu.

Toinen seikkailu seurasi pian perästä. Keli oli nyt huomattavasti kirkastunut. Ajovalot olivat sammutetut. Edessä tie näkyi selkeänä, mutta liukkaana. Matkanopeus oli hyvä, mutta sitten tulivat mäet. Ne olivat pahin este matkalla. Tiet olivat jäässä ja jään pinnalla oli lunta, mikä vaikeutti auton kykyä nousta mäkiä. Kun 55 minuuttia matkaa oli taitettu, noin 2km Kauniaisten asemalta, auton kiivetessä mäkeä ylös takarenkaan ketju irtosi. Kun varaketjuja ei ollut mukana ja auton painava lasti huomioiden päätettiin, että on parasta soittaa puhelimella Nikolajeffin pääkonttorille, jotta he lähettäisivät uudet ketjut.

Vaikea ylämäki

Kesti viisi pitkää tuntia ennen kuin pystyimme jatkamaan matkaa. Seuraava mäki, Tattarinmäki, jossakin Kauklahden ja Kirkkonummen välillä, oli raskas. 1500kg painoinen lasti mukana auto kiipesi sentti sentiltä mäkeä ylös auton takapään heiluessa tien puolelta toiselle. Muutaman tunnin kuluttua pysähdyimme, ei suinkaan autosta johtuen, vaan koska vatsat oli täytettävä. Keli oli kaunis, välillä aurinkoinen ja puolipilvinen ja välillä lumisadetta. Mutta ne hevoset.

Evästauolla


Pahimpia olivat kirkosta palaavat ihmiset. Joskus hevonen juoksi tien poikki auton edestä. Yhdellä kertaa kohtasimme karanneen hevosen, se juoksi metsään. Karjaa-Malm(?) väli meni joutuisasti. Se meni 40km tuntivauhdilla. Karjaan asemalla lounastimme klo 18. Karjaalta matka jatkui klo 19 Saloa kohti. Täällä mäet olivat epätavallisen vaikeita, mutta selvitimme ne hyvin. Oli tullut kylmempää, mutta tie oli paremmassa kunnossa. Klo 21.30 saavuimme Saloon. Täällä päätimme yöpyä yön yli vierastalossa. Seuraavana aamuna klo 8.55 matkamme jatkui ja noin klo 12.30 maanantaina päivällä seurueemme saapui iloisena ja hyvässä hengessä Turkuun.  Koko matka, taukoja lukuunottamatta kesti 11 ja puoli tuntia. Matkan tarkoituksena oli todistaa yleisölle, että Opel kuorma-auto kestää kaikki raskaan matkan sille asettamat koetukset.”

Opel kesti talvisen taipaleen hyvin. Keskinopeudeksi matkalle tuli vaatimaton hieman alle 20km/h. Paria kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1913 Axel Wiklund & Kumpp. aloittivat Opel-autojen edustuksen Turussa Nikolajeffin suostumuksella. Nikolajeffin koeajon ajankohta ei siis ehkä ollut sattumaa ja oli hyvä mainostemppu Opel autojen maineelle Turun suunnalla.

Lumipeitteisellä tiellä

Alkuperäinen artikkeli luettavissa kansalliskirjaston Digi-palvelusta:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/783383?page=5

Viipurin autokilpailut 1910

Viipurin kansainväliset talvikisat pidettiin 23-28 helmikuuta 1910. Ohjelmaan kuului 12 urheilulajia, monet näistä talviurheilulajeja, mutta lisäksi myös ratsastusta, ammuntaa ja kenties Suomen ensimmäiset autokilpailut. Artikkeli talvikisoista ilmestyi ”Finskt Idrottsblad”-lehdessä maaliskuussa 1910. Lehti oli Helsingin voimistelukerhon julkaisu. Seuraavassa lehden artikkeli autokilpailuista joka on käännetty ruotsista suomeksi. Käännös ei ole todellakaan virheetön, mutta toivon että ajatus välittynee kuitenkin. Kaikki lisätieto aiheesta jälleen tervetullutta.

Digi – Finskt idrottsblad 31.03.1910

Viipuri_1910
Kuva 1. Vasemmalla Kasubskijin 60-hevosvoimainen Stoewer auto joka voitti ensimmäisen palkinnon. Oikealla S.Nikolajeffin 25-hevosvoimainen Clément-Bayard.

Viipuri_1910_kansi
Kuva 2. Finskt Idrottsblad-lehden kansikuva.

Viipuri_1910_s1

”Kansainväliset talvikisat Viipurissa 23-27 helmikuuta. Automobiilikilpailuista. Talvikisojen ohjelma Viipurissa oli monipuolisempi kuin koskaan aiemmin missään urheilutapahtumassa Suomessa ja mukana oli jopa autokilpailut. Se oli ensimmäinen autokilpailu joka järjestettiin Suomessa, ja vaikka osallistuvien määrä ei ollut suuri, herätti kilpailu paljon kiinnostusta. Kilpailijoiden vaunuja oli neljä ja ne oli jaettu kahteen luokkaan, suuriin ja pieniin vaunuihin. Rata sijaitsi Papulanlahdella ja oli ympärysmitaltaan noin 800m ja se kierrettiin 12 kertaa, niin että koko reitin pituudeksi tuli 10km. Sää oli kilpailun aikana talvikisojen paras. Yleisöä oli hyvin paljon, ja he seurasivat jännittyneinä autokilpailuja. Ensin starttasivat pienemmät autot, kauppias S. Nikolajeff Jr. sininen ”Adler” vaunu 15 hevosvoimainen, jota ajoi Nikolajeff itse, ja punainen ”Ford” vaunu, 20 hevosvoimainen, jota ajoi insinööri N. Garoff. Vaunut olivat rivissä kummallakin puolella rataa.”

Viipuri_1910_s2

”Lähtö oli lentävä ja autot lähtivät hurjaa vauhtia liikkeelle. Kierros kierroksen jälkeen kiersivät vaunut rataa. Adlerin nopeus kasvoi joka kierroksella ilmeisesti aikomuksena voittaa Ford. Viisi kierrosta oli menty kun Adler oli vain 20 metrin päässä Fordista. Ottamalla mutkan nopeasti toivoi herra Nikolajeff pääsevän kilpailijan ulottumattomiin.Yritys kuitenkin epäonnistui, auto luisui liukkaalla jäällä ja ajoi ulos hankeen pyörähtäen kaksi kertaa ympäri pysähtyen lopulta. Adler oli nyt menettänyt pari minuuttia, mutta Nikolajeff ajoi taitavasti autollaan jäljellä olevat kierrokset ja kutisti etäisyyden itsensä ja kilpailijan välillä merkittävästi ja ajoi voittoisana maaliin ajalla 17min 34 2/5 sekuntia. Fordin ajaksi tuli 19 minuuttia 13 1/5 sekuntia.”

Viipuri_1910_s3

”Seuraavaksi olivat vuorossa isommat vaunut. Ravintoloitsija Kasubskijs Viipurista 60 hevosvoimaisella ”Stoewer”-vaunulla, jonka hän myös omisti, ja Nikolajeffin omistama 25 hevosvoimainen ”Clement-Bayard” jota ajoi insinööri Garoff. Ensimmäisten kierrosten aikana voitti Stoewer yhä enemmän aikaa Bayardiin nähden, mutta kun muutama kierros lisää oli ajettu sai tämä lisää vauhtia ja sai yhä enemmän kiinni menetettyä aikaa, niin että kun maaliviiva ylitettiin, oli Stoewerilla vain 8,5 sekunnin etumatka. Stoewer sai ajan 17 min, 18 sekuntia ja Clement Bayard 17 min 26 2/5 sekuntia.”

”Viimeinen ja myös mielenkiintoisin oli 10km tasoituskilpailu. Stoewer seisoi paikoillaan, Clement Bayardin lähtiessä 8 sekuntia edellä ja Adler 16 2/5 sekuntia edellä. Adler siis starttasi ensimmäisenä ja 8,5 sekuntia myöhemmin lähti matkaan Bayard. Jälkimmäinen tuntui menevän hyvin ja jo kahden kierroksen jälkeen ohitti Adlerin. Suuri Stoewer haki turhaan armoa Clement-Bayardista. Tätä ajoi taidokkaasti insinööri Garoff nousten ja jopa lisäten etäisyyttä suureen kilpailijaansa ja saavutti päivän parhaan ajan 17 min 6 2/5 sekuntia käytettyä aikaa ja 16 min 58 2/5 sekuntia arvioitua aikaa. Stoewer ohitti Adlerin ja saavutti toisen sijan ajalla 17 min 19 sek käytettyä ja arvioitua aikaa. Adlerin tulokset olivat käyttöaika 17 min 57 sekuntia ja arvioitu aika 17 min 40 3/5 sekuntia. Koska kiinnostus yleisön joukossa oli hyvin suuri päätettiin sunnuntaina järjestää ylimääräinen kilpailu. Adler, Stoewer ja Clement Bayard osallistuivat tähänkin, missä viimemainittu vaunu oli jälleen voittoisa.”

Viipuri_1910_s4
”On toivottavaa, että Viipurin esimerkki voittaa pian jäljittelijöitä pääkaupunkiseudulla, sillä täällä on useita automobiileja ja se voisi olla varmasti vieläkin mielenkiintoinen vaikka ei olisikaan yhtä menestyksekäs kuin Viipurin kilpailu.”

Sergei Nikolajeff Jr. – mainoksia vuodelta 1907

Sergei Nikolajeff J:r - 1907
Kuva 1. Vuodelle 1907 Nikolajeff lisäsi edelleen merkkivalikoimaansa. Ranskalainen Delaunay-Belleville oli aikansa ylellisimpiä autonvalmistajia. Venäjän tsaari Nikolai II mieltyi merkkiin ja vuodesta 1906 lähtien tilasi useita autoja keisariliseen autotalliinsa. – Bayard-Clément on paremmin tunnettu Clément-Bayard-muodossa. Ennen ensimmäistä maailmansotaa se oli yksi suosituimpia ranskalaisia autoja. Vuonna 1907 yritys työllisti 4000 henkilöä. Samana vuonna esiteltiin ensimmäinen malli, jossa jäähdytin oli Renaultin tapaan heti kojelaudan takana. Perinteisemmin muotoillut mallit säilyivät kuitenkin rinnalla. Vuonna 1922 André Citroën osti yrityksen.

Digi – Hufvudstadsbladet 09.05.1907

Rapid-linja-auto
Kuva 2. Kuvassa amerikkalainen Rapid, jota valmisti Rapid Motor Vehicle Company, Pontiacissa Michiganissa. Vuonna 1906 esiteltiin 12-paikkainen omnibussi, jonka mainostettiin soveltuvan mm. hotellikuljetuksiin ja kiertoajeluihin. Rapid keskittyi tuotannossaan vain hyötyajoneuvoihin. General Motors osti Rapidin v.1909 ja se liitettiin GMC-divisioonaan.

Digi – Nya Pressen 22.03.1907

Hufvud_5_5_1907_niko
Kuva 3. Nainen tasapainoilee renkaan päällä kannatellen joko Brasier tai Clément-autoa.

Digi – Hufvudstadsbladet 05.05.1907

F.I.A.T.
Kuva 4. ”Vuoden 1907 mallit saapuneet. Tämän vuoden luettelo ilmestynyt.” Kuvassa oleva Fiat on ainakin pari vuosikertaa vanhempi.

Digi – Helsingin Sanomat 09.04.1907

 

Hufvud_13_2_1907_niko
Kuva 5. ”Oldsmobile, Ford, Fiat ja Stoewer-autoja toimitetaan varastosta.” Kaksi ylintä autoa todennäköisesti Stoewereita. Alimpana Fordin malli N. Se esiteltiin v.1906 korvaamaan mallit A ja C. Se oli verrattain edullinen malli ja sitä myytiinkin noin 7000 kappaletta.

Digi – Hufvudstadsbladet 13.02.1907

Oldsmobile
Kuva 6. ”Oldsmobile valmisteen voittamaton menestys kaikkialla on houkutellut koko joukon toiminimiä jäljentämään tämän tuotteen rakannetta ja — koettamaan johtaa harhaan yleisöä antamalla teoksilleen samallaisia nimiä kuten Venkelmobile, Ultramobile, Polymobile y.m.”

Mainoksessa viitatut merkit olivat tuttuja, koska niitä markkinoi Otto Brandt Oy. Saksalainen Polyphon Leipzigista alkoi valmistamaan lisenssillä Oldsmobilen Curved Dash-mallia vuodesta 1904 lähtien. Mallia kutsuttiin nimellä ’Polymobil’ tai ’Gazelle’. Myös useat muut autonvalmistajat valmistivat Oldsmobilea lisenssillä Euroopassa. Näitä olivat Ultramobile Saksassa, Excelsior Sveitsissä ja Adams-Hewitt Englannissa. Ultramobilea vuorostaan valmisti lisenssillä Leutner Latviassa. Vuonna 1903 Ultramobile aloitti Oldsmobilen edustuksen Saksassa. Seuraavana vuonna Ultramobile esitteli oman Oldsmobile-kopionsa ja mainosti sitä saksalaiseksi tuotteeksi. Otto Brandt aloitti v.1905 maahantuomaan merkkejä Ultramobile ja Wenkelmobile. Wenkelmobilen Oldsmobile-tuotannosta ei löytynyt tietoa. Merkki on ehkä tässä yhteydessä liitetty virheellisesti mukaan.

Digi – Helsingin Sanomat 27.04.1907

REO mainontaa 1906-1908

Ohessa muutama DIGI-palvelusta löytynyt Reo-autojen mainos. Kaikki viisi mainosta on julkaistu Hufvudstadsbladet-sanomalehdissä vuosina 1906-1908. Suomen Reo autojen alkuvuosista on tyhjentävästi kirjoittanut Juha Kaitanen Turun Seudun Mobilistien sivuille.

Reo-autojen varhaishistoria Suomessa

Hufvud_15_4_1906_reoKuva 1. Axel Wiklund aloitti Reo-autojen maahantuonnin Suomessa. Kuvan mainos ilmestyi Hufvudstadsbaldet-lehdessä 15.4.1906. Ensimmäinen erä autoja saapui maahan maahan noin kaksi kuukautta myöhemmin, 14.6.1906.

Digi – Hufvudstadsbladet 15.04.1906

Hufvud_13_5_1907_reo
Kuva 2.
1907 Reo malli B. Vuonna 1905 esitellystä mallista tuli hyvin suosittu ja se auttoi Reo-merkin Yhdysvaltojen kolmanneksi myydyimmäksi merkiksi vuonna 1907. Autossa oli yksisylinterinen, 1,7-litrainen moottori. Mainoksessa todetaan R.E.Oldsin olevan alan ensimmäinen arvovaltainen autonrakentaja. Tanskalainen Simonsen & Nielsen edusti tässä vaiheessa Reo-autoja.

Digi – Hufvudstadsbladet 13.05.1907

Hufvud_14_5_1907_reo
Kuva 3. Mainoksen yläpuolella olevassa tekstissä kerrotaan tanskaksi, että yritys Simonsen & Nielsen on luovuttanut Reo-autojen yksinmyynnin Suomessa herra S.Nikolajeff Jr:lle. Kuvassa mallit B Runabout ja Tourist-korisina.

Digi – Hufvudstadsbladet 14.05.1907

Hufvud_26_4_1907_reo
Kuva 4. Simonsen & Nielsen jatkoi mainostamista ainakin vuoden 1908 puolelle. ”Äänetön käynti ja elegantti tyyli”. Runaboutissa 10hv ja turistivaunussa 20hv. Kuvassa tehokkaampi malli.

Digi – Hufvudstadsbladet 21.05.1908

Hufvud_21_5_1908_reo
Kuva 5. 1907 Reo Malli A. ”Helppo ajaa, äänetön, pieni polttoaineenkulutus, sopiva hinta. Mallia löytyy varastosta.”

Digi – Hufvudstadsbladet 26.04.1907

 

Automainontaa v.1910

DIGI on kansalliskirjaston ylläpitämä digitaalinen kuvapalvelu. Valtaosa vuosina 1771-1910 ilmestyneistä suomalaisista sanoma- ja aikakauslehdistä löytyvät digitaalisessa muodossa DIGI-palvelusta. Seuraavat vanhat automainokset ovat myös löytyneet kuvapalvelun kautta.

HS_21_5_1910_Stoewer
Kuva 1. Nikolajeff-autotalon myydyimpiin merkkeihin lukeutui Stoewer. Sekä henkilö-, että kuorma-autoja markkinoitiin ahkerasti. Mainoksessa kehutaan jo kymmenen autoa myydyn. Sivumennen mainittakoon, että Helsingin autokanta tuona vuonna oli 76 henkilöautoa. Mainoksen 14-hevosvoimaisella mallilla viitataan ehkä malliin G4 joka oli tuohon aikaan Stoewerin myydyin malli.

Digi – Helsingin Sanomat 21.05.1910

HS_20_5_1910_NAG
Kuva 2. Kuvassa malli ’Darling’ josta oli tuleva suosittu malli Suomen teillä. Osakeyhtiö Launis myi NAG henkilö-ja kuorma-autojen lisäksi myös kirjoituskoneita ja konttorikalusteita.

Digi – Helsingin Sanomat 20.05.1910

åbo_under_29_4_1910_primaKuva 3. Ranskalainen Prima oli varsin lyhytikäinen yritys autonvalmistuksen saralla. Tuotanto rajoittui vuosiin 1906-1909. Eli mainoksen ilmestyessä merkin tuotanto oli itse asiassa jo loppunut. Tuotannossa oli kolme mallia; 9, 12 ja 20 hevosvoimaiset. Priman perustaja Léon Lefébvre oli aikaisemmin valmistanut Bolide-merkkisiä autoja vuosina 1899-1905. Maahantuoja Victor Forselius toi mahdollisesti Suomen ensimmäisen auton maahan 2. toukokuuta v.1900. Prima autoja tuotettiin maahan mahdollisesti yksi näytekappale.

Digi – Åbo Underrättelser 29.4.1910

TS_12_3_1910_PiccoloKuva 4. Piccolo-merkkisten autojen valmistus alkoi Saksassa Apoldan kaupungissa vuonna 1904. Yrityksen tuotanto keskittyi ilmajäähdytteisiin autoihin. Kuvassa oleva malli on tyypiltään 6/12 PS. Siinä oli 1575-kuutioinen 12-hevosvoimainen V4-moottori ja se oli tuotannossa vuosina 1907-1910. Vuonna 1912 auton nimeksi vaihtui Apollo-Piccolo. Apollo autojen valmistus päättyi vuonna 1927.

Digi – Turun Sanomat 12.3.1910