Messuluettelo Suomen IV autonäyttely 1936

Suomen neljäs autonäyttely pidettiin 25.2 – 1.3.1936 Messuhallissa, eli nykyisessä Töölön kisahallissa. Näyttelyn järjestivät yhdessä Suomen Automobiilikauppiaitten Yhdistys ry. (SAY) ja Suomen Autokorjaamoiden Liitto ry. Autokorjaamoiden Liitto mainosti näyttelyä Suomen toisena autoalan tuotteiden näyttelynä. Autoalan tuotenäyttely oli sijoitettu pääasiallisesti hallin toiseen kerrokseen, joka kiersi alatason näyttelytilan ympäri. Molemmat näyttelyt olivat päivittäin auki klo 10-20. Kaikki automaahantuojat eivät kuuluneet Automobiilikauppiaitten Yhdistykseen, mutta seuraavat maahantuojat olivat osastoineen läsnä:

    • Autola Oy (osasto 2)
    • Korpivaara & Halla (osasto 8)
    • Metro-Auto (osasto 4)
    • Nikolajeff (osasto 6)
    • Stockmann (osasto 3)
    • Suomen Voimavaunu (osasto 1)
    • Uusi Autokeskus (osasto 5).

 

Päänäyttelyssä ensimmäisessä kerroksessa osastoja oli kahdeksan. Yllämainittujen lisäksi oli osasto 7, johon oli koottu eri koritehtaitten yhteinen linja-autonäyttely. Tässä artikkelissa ei ole kuvia näyttelystä, vaan tarkastelen aihetta messujen yhteydessä julkaistun messuluettelon avulla. Luettelosta löytyykin paljon arvokasta tietoa messukävijälle.

Kuva 1. Autonäyttelyn kävijöitä varten painettiin erityinen messuluettelo. Kannen värit ja taustalla häämöttävä Messuhalli sekä edessä olevat virtaviivaiset autot edustavat 1930-luvun funktionalistista tyyliä parhaimmillaan. WSOY:n kirjapainossa painettu luettelo on varsin tuhti. Se sisältää 128 sivua tietoa osastoista ja osastojen edustuksista. Lisäksi messuluettelon yhteyteen on painettu Suomen Moottorilehden numero 2/1936, jossa on 36 sivua.

Kuva 2. Luettelon takakannessa viitataan salaperäisesti esittelylehtiseen, joka sisältää jotakin, mikä vierailijan kannattaa lukea.

Kuva 3. Kuin ihmeen kaupalla irtonainen esittelylehtinen löytyy talletettuna luettelon välistä. Kyseessä oli siis kirjatarjous heille, jotka päättivät pistäytyä osastolla 15 ja tilata Suomen Moottorilehden vuosikerran.

Kuva 4. Lehtisen kääntöpuoli.

Kuva 5. Luettelossa on runsaasti kuvia automalleista, mukaanlukien malleista ja merkeistä, jotka eivät olleet näyttelyssä mukana. Virtaviivainen De Soto Airflow ei ollut itse messuilla, mutta sen tekniset tiedot löytyvät messuluettelosta. Airflow oli loppujen lopuksi muotoilultaan liian erilainen, jotta se olisi ollut ostavan yleisön mieleen. Kuvan autossa näyttäisi olevan erikoisuutena kullanvärinen maalipinta. Tulikohan Suomeen yhtään De Soto Airflow -autoa? Chrysler merkillä niitä kyllä tuotiin maahan useita. Ainoa De Soto näyttelyssä oli Uuden Autokeskuksen osastolla ollut De Soto Airstream Custom Touring.

Kuva 6. Vuodelle 1936 esitelty Reo Flying Cloud A-6 oli konservatiivisesti muotoiltu keskiluokan auto. Helsingin näyttelyssä esillä ollut auto jäi suuren yleisön tietämättä historialliseksi esiintymiseksi. Syyskuussa 1936 Reon henkilöautotuotanto lakkautettiin ja yritys keskittyi paremmin kannattaviin kuorma-autoihin. Viimeisenä vuonna valmistui vain 3206kpl henkilöautoja. Kerrottakoon vielä, että Messuhallissa esillä olleet kaksi Graham 110 -autoa jakoivat saman korin Reo Flying Cloudin kanssa.  Graham maksoi Reolle korvauksen jokaisesta korista.

Kuva 7. Studebakerin malli ’Ace’ 2TB-257. Tämän virtaviivaisen linja-auton koritaiteilija on tuntematon. Se eroaa muotoilultaan merkittävästi tuon aikakauden tyypillisestä Studebaker linja-automallistosta.

Kuva 8. Ensimmäisen kerroksen pohjapiirros. Kaiken kaikkiaan viikon aikana näyttelyssä kävi 18000 henkeä.

Lopuksi kokosin listan kaikista autoista, jotka olivat näyttelyssä esillä:

Suomen Voimavaunu Oy

  • Nash LaFayette, 4-ovinen
  • Nash 400
  • Nash Ambassador Eight
  • Morris Eight, 2-ovinen
  • Morris Eight, 4-ovinen
  • Morris Twelve, 4-ovinen
  • Morris Eighteen, 4-ovinen
  • Diamond T 312 linja-autoalusta

 
Autola Oy

  • Graham 80 Touring Sedan
  • Graham 110 Touring Sedan
  • Graham 110 kompressorilla
  • Hillman Minx
  • Packard 120 Sedan
  • Packard 120 Touring Sedan
  • Federal 15-136 kuorma-autoalusta
  • Federal B-20-195 linja-autoalusta
  • Federal 25-156 kuorma-autoalusta

 
Stockmann Oy

  • Hudson Eight Custom Sedan
  • Hudson Six Custom Sedan
  • Hudson Terraplane Custom Sedan 62
  • Hudson Terraplane Custom Convertible Sedan 62
  • Hudson Terraplane De Luxe Sedan
  • Hudson Terraplane De Luxe Sedan (toinen samanlainen)
  • Willys 77 Sedan

 
Metro-Auto Oy

  • Lincoln Zephyr Sedan
  • Ford De Luxe Junior, 2-ovinen
  • Ford De Luxe Junior Phaeton
  • Ford V8 Cabriolet
  • Ford V8 Coupe
  • Ford V8 Touring Tudor
  • Ford V8 Touring Fordor
  • Ford V8 Fordor
  • Ford Popular Junior
  • Ford Junior pakettiauto
  • Ford 131 ½ alusta

 
Uusi Autokeskus Oy

  • Dodge Touring Sedan
  • Dodge De Luxe Sedan
  • Dodge Cabriolet
  • Dodge Touring Sedan De Luxe, 7-hengen
  • De Soto Custom Touring Sedan
  • Renault Primaquatre Cabriolet
  • Renault Nervasport Cabriolet
  • Dodge LF36 alusta

 
Nikolajeff Oy

  • Buick Majestic Sedan
  • Buick Imperial Limousine, 7-hengen
  • Buick Special Sedan
  • Cadillac V8, 7-hengen
  • Chevrolet De Luxe, alusta
  • Chevrolet Imperial Cabriolet
  • Chevrolet De Luxe Touring Sedan
  • Chevrolet Coach
  • Pontiac Eight Sedan
  • Reo Flying Cloud
  • Mercedes-Benz 130 Cabriolet
  • Mercedes-Benz 290 Cabriolet
  • Chevrolet 183 B56 linja-autoalusta
  • Reo 190 2L linja-autoalusta

 
Korpivaara & Halla Oy

  • Adler Junior Cabriolet
  • Adler Trumpf Sedan
  • Citroen Sedan
  • Studebaker Dictator Sedan
  • Studebaker President Sedan
  • Studebaker T-257 alusta
  • Büssing 305-5 diesel linja-autoalusta

 
Kaipio Oy

  • Diamond T312, 28-hengen linja-auto

 
Autokorirakenne Oy

  • Reo 2L4, 24-hengen linja-auto
  • Willys 175, 9-hengen yhdistetty linja- ja kuorma-auto

 
Turun Autokoritehdas Oy

  • Büssing 306ON, 28-hengen linja-auto

 
Autokoriteollisuus Oy

  • Ford, 24-hengen linja-auto

 
Helsingin Autokoritehdas Oy

  • Studebaker T-257, yhdistetty kuorma- ja linja-auto
  • Mercedes-Benz LO3100, 28-hengen linja-auto

 

Koeajo Opelilla Helsingistä Turkuun

Sata vuotta sitten välimatkat, joita nyt taitamme autolla parissa tunnissa veivät huomattavasti enemmän aikaa ja vaativat huolellisia esivalmisteluja. Varsinkin talvella autolla ajamisesta tuli selviytymiskamppailua kylmyyttä ja huonokuntoisia teitä vastaan. Mikäli mahdollista autoilla ajamista vältettiinkin talvella. Välimatka Helsingistä Turkuun on nykyisellään noin 170 kilometriä. Vuonna 1913 reitin pituus oli noin 220km ja se noudatti suurin piirtein reittiä Helsinki-Kirkkonummi-Karjaa-Salo-Turku. Tätä matkaa ei oltu suoritettu autolla talvisaikaan kuin ani harvoin jos koskaan.

Helmikuussa 1913 autoliike Sergei Nikolajeff Jr. Oy oli lähettänyt kutsun pääkaupunkiseudun sanomalehdille osallistua testiajoon kuorma-autolla Helsingistä Turkuun. Kutsu oli lähetetty ainakin lehdille Dagens Tidning ja Helsingin Sanomat. Matka tultaisiin suorittamaan 26 hevosvoimaisella Opel kuorma-autolla. Auton hinnaksi mainittiin 12400 markkaa. Opel-autoilla oli Suomessa vankka maine ja se oli yleisin automerkki tien päällä. Myös kuorma-autoissa jalansija oli vahva. Vuonna 1912 uusia Opel kuorma-autoja myytiin 48kpl, joka oli merkittävä osa myydyistä kuorma-autoista.

Seuraavassa on tiivistelmä Dagens Tidning-lehden selostuksesta matkanteosta joka ilmestyi 4.2.1913. Teksti on käännetty ruotsista suomeksi käyttäen kaikkia mahdollisia apuvälineitä. Silti jotkin lauseet eivät taipuneet ymmärrettävään muotoon johtuen käytetyn kielen vanhanaikaisuudesta.

”Lähtö oli sunnuntaiaamuna 2.2.1913 klo 7 Nikolajeffin tallista. Testille oli suurta mielenkiintoa, koska matkaa Helsingistä Turkuun kuorma-autolla ei ollut kokonaisuudessaan koskaan tehty. Kuorma-auto kyseessä oli 26 hevosvoimainen Opel. Matkalle lähdettiin tasan klo 7. Auton paino oli 1460kg. Lastin painona oli 1500kg soodasäkkejä. Renkaiden ympärillä oli lumiketjut jotka estäisivät sutimista ja parantaisivat auton ohjattavuutta.

Matkalla Turkuun

 

Kaikki matkustajat olivat lämpimästi pukeutuneita. Kuljettaja Mickelsson näytti turkissaan kuin karhulta. Herra N.Falin, yrityksen edustaja, Pohjoisnavan kävijä, ja kollegamme olivat puettuina moneen paitakerrokseen, jonka päällä oli vielä turkki. Yksi suomenkielisistä sanomalehdistä lähetti paikalle edustajansa, mutta nähtyämme hänen vaatetuksensa meillä tuli häntä sääliksi ja hän lupasi palata kotiin. Ulkona tähän aikaan oli pimeää. Ainoastaan ajovalot valaisivat tietä edessämme. Matkalla valonlähdettä näkyi vain muutamista torpista. Istuimme ulkona suojaamattomassa tilassa soodasäkkien päällä. Lumi satoi suurina hiutaleina ja löi kasvoihin niin, että eteenpäin oli vaikea nähdä. Juna ajoi asemalle samalla hetkellä kun olimme ylittämässä rautatietä. Puomi laskeutui eteemme ja jäimme siitä noin viiden senttimetrin päähän. Se oli ensimmäinen seikkailu.

Toinen seikkailu seurasi pian perästä. Keli oli nyt huomattavasti kirkastunut. Ajovalot olivat sammutetut. Edessä tie näkyi selkeänä, mutta liukkaana. Matkanopeus oli hyvä, mutta sitten tulivat mäet. Ne olivat pahin este matkalla. Tiet olivat jäässä ja jään pinnalla oli lunta, mikä vaikeutti auton kykyä nousta mäkiä. Kun 55 minuuttia matkaa oli taitettu, noin 2km Kauniaisten asemalta, auton kiivetessä mäkeä ylös takarenkaan ketju irtosi. Kun varaketjuja ei ollut mukana ja auton painava lasti huomioiden päätettiin, että on parasta soittaa puhelimella Nikolajeffin pääkonttorille, jotta he lähettäisivät uudet ketjut.

Vaikea ylämäki

Kesti viisi pitkää tuntia ennen kuin pystyimme jatkamaan matkaa. Seuraava mäki, Tattarinmäki, jossakin Kauklahden ja Kirkkonummen välillä, oli raskas. 1500kg painoinen lasti mukana auto kiipesi sentti sentiltä mäkeä ylös auton takapään heiluessa tien puolelta toiselle. Muutaman tunnin kuluttua pysähdyimme, ei suinkaan autosta johtuen, vaan koska vatsat oli täytettävä. Keli oli kaunis, välillä aurinkoinen ja puolipilvinen ja välillä lumisadetta. Mutta ne hevoset.

Evästauolla


Pahimpia olivat kirkosta palaavat ihmiset. Joskus hevonen juoksi tien poikki auton edestä. Yhdellä kertaa kohtasimme karanneen hevosen, se juoksi metsään. Karjaa-Malm(?) väli meni joutuisasti. Se meni 40km tuntivauhdilla. Karjaan asemalla lounastimme klo 18. Karjaalta matka jatkui klo 19 Saloa kohti. Täällä mäet olivat epätavallisen vaikeita, mutta selvitimme ne hyvin. Oli tullut kylmempää, mutta tie oli paremmassa kunnossa. Klo 21.30 saavuimme Saloon. Täällä päätimme yöpyä yön yli vierastalossa. Seuraavana aamuna klo 8.55 matkamme jatkui ja noin klo 12.30 maanantaina päivällä seurueemme saapui iloisena ja hyvässä hengessä Turkuun.  Koko matka, taukoja lukuunottamatta kesti 11 ja puoli tuntia. Matkan tarkoituksena oli todistaa yleisölle, että Opel kuorma-auto kestää kaikki raskaan matkan sille asettamat koetukset.”

Opel kesti talvisen taipaleen hyvin. Keskinopeudeksi matkalle tuli vaatimaton hieman alle 20km/h. Paria kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1913 Axel Wiklund & Kumpp. aloittivat Opel-autojen edustuksen Turussa Nikolajeffin suostumuksella. Nikolajeffin koeajon ajankohta ei siis ehkä ollut sattumaa ja oli hyvä mainostemppu Opel autojen maineelle Turun suunnalla.

Lumipeitteisellä tiellä

Alkuperäinen artikkeli luettavissa kansalliskirjaston Digi-palvelusta:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/783383?page=5

Autot elokuvassa ’SF-paraati’ (1940), osa 2

Jatkoa osalle 1.

Kuvat 1-4. Sisun Suomen Matkatoimistolle vuonna 1936 tai 1937 valmistama bulldog-tyyppinen turistibussi. Sisu aloitti linja-auto alustojen valmistuksen v.1936 eli kyseessä on aivan alkupään tuotantoa. Mallit olivat tuohon aikaan SH-5 ja SH-7. Moottorina Hercules bensiini- tai dieselkäyttöisenä. Tunteeko kukaan bussin myöhempiä vaiheita?

Kuva 5. Ford De Luxe 1938 ilmeisesti Mannerheimintien päässä. Taustalla näkyy parikin autoliikettä. Taaempana lukee Studebaker.

Kuva 6. Ford Standard 1938. Kuljettajan asusta päätellen taksikäytössä.

Kuva 7. Ford kuorma-auto vm.1938. Lähestyvä sodan uhka näkyi romukeräyksinä. Lavalla näkyy kanttiautojen ovia.

Kuva 8. Dodge 1938 taksitolpalla.

Kuva 9. Korjaushallissa ehkä Buick noin vuosimallia 1927.

Autot elokuvassa ’SF-paraati’ (1940), osa 1

Optimismia uhkuva elokuva SF-paraati on kuvattu juuri sodan kynnyksellä. Ensiesitys tapahtui toukokuussa 1940. Helsingin keväiset nähtävyydet ja poikkeuksellisen hieno ajokalusto tekevät tästä elokuvasta mielenkiintoisen ja nostalgisen katselukokemuksen.

IMDB – SF-paraati (1940)

Kuva 1. SF-Paraati elokuvan introkuva.

Kuvat 2-4. 1937-1939 Opel Admiral Cabriolet. Rekisterinumero A-3695. Elokuvassa Tauno Palon komeana pirssinä. Noin kolmannes valmistuneista Admiraleista oli korityypiltään avomallisia (2314kpl), mikä on verrattain paljon. Tämä kyseinen auto lienee aika tunnettu tapaus. Se toimi sota-aikana kenraaliluutnantti Woldemar Hägglundin virka-autona. Huhupuheiden mukaan auto tuhoutui sodan loppuvaiheilla Lapin sodassa.

Kuvat 5-7. 1936-1939 Renault Primaquatre-Sport Coach Découvrable. Rekisterinumero edessä U-5929 kun taas takana näyttäisi lukevan A-9870. Toisen sukupolven Primaquatre esiteltiin alkuvuonna 1936 ja tuotanto päättyi kesällä 1940. Kuvissa näkyvä korityyppi on 5-hengen Sport Coach, korikoodina BDS2. Myös 2+2 Sport Coach oli mallistossa, joka oli muotoilultaan hieman menevämpi. Moottoreina kaikissa Primaquatreissa oli 1,4 litrainen nelonen. Sport mallissa tehoa 55hv. Maahantuojana toimi Renauto, Kasarminkatu 44, Helsinki. Kansalliskirjaston Doria-palvelusta löytyy hieno Primaquatre malliston esite vuodelta 1939.

Doria.fi – Renault Primaquatre esite

sf2

sf3

sf4

Kuvat 8-10. Elokuvassa vilahtelee monia Helsingin tunnettuja maamerkkejä.