Turkulainen Alvar Fredrik Jalonen oli ensimmäisiä taksiautoilijoita Turun alueella. Hän oli syntynyt vuonna 1888. Vuonna 1926 hän solmi avioliiton Rakel Aleksandra Teräksen kanssa, ja tästä liitosta heillä oli yksi lapsi. Samana vuonna hän sai liikennöintiluvan vuokra-autolleen rekisterinumerolla T-8. Taksa oli tuolloin 5 markkaa / km, riippumatta siitä miten monta henkilöä kyydissä kulloinkin oli. Tämä lupa oli voimassa hänellä vuoteen 1931 saakka. Oletettavasti hän oli ajanut vuokra-autoa aikaisemminkin, josta kertoo alla olevan ”Wanha valokuva”. Autona hänellä näyttäisi olevan 1910-luvun Opel.
Alvar Fredrik Jalonen Opel -vuokra-autossaan joskus 1910-luvulla.
Alvarin ura taksiautoilijana päättyi ikävästi hänen ryöstömurhaansa sotavuotena 1942. Tarina kertoo, että hän oli ottanut kyyditettävän autoonsa ja ajanut Turusta Uudenmaankatua Piispanristin suuntaan. Vanhan vesilaitoksen jälkeen auto alkanut hidastamaan vauhtia, kunnes lopulta pysähtynyt ”Uudenmaan maantien ja Auvaisbergin tienristeyksestä” 250 metriä eteenpäin, jolloin autosta oli hypännyt ulos mies, jota ei silminnäkijä pystynyt tunnistamaan. Alvaria oli ammuttu 7,65 kaliberin aseella, ilmeisesti parabellumilla takapenkiltä niskaan ja hän oli kuollut heti.
Lähikuntien vuokra-autoilijat osoittivat kunnioitusta hänen muistolleen järjestämällä muistokulkueen kaupungin läpi. Alla olevissa valokuvissa näkyy kulkueen edellä ajava 1938 Plymouth (rek. T-662*), jonka konepeltiä koristaa Suomen lippu. Takaa tulee kaksi vientiin valmistettua 1939 Dodge D-12 vuokra-autoa, joista ensimmäinen on 7-hengen Limousine. Kuvat saattaisivat olla Turun Uudenmaankadulta.
Murhatun Alvar Jalosen muistokulkue Uudenmaankadulla vuonna 1942.
Murhatun Alvar Jalosen muistokulkue Uudenmaankadulla vuonna 1942.
Tarina ei kerro, selvisikö Alvar Jalosen murha milloinkaan, tai jatkoiko hänen perikuntansa autoilijoina. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikäli jollain on aiheesta lisää tietoa.
Tämä ei ollut ensimmäinen vuokra-autoilijan surma Turussa, vaan aikaisemmin, vuonna 1925 oli 28-vuotias autonkuljettaja Erik Johansson kokenut saman kohtalon. Häntä oli ammuttu kaksi kertaa revolverilla. Kristiinankadulta oli Karl Emil Vainion omistamaan Fordiin noussut kuljettaja Johanssonin lisäksi yksi kyyditettävä ja matka oli jatkunut tälläkin kertaa kohti Piispanristiä. Noin 6 km Turusta Saloon päin, oli Ford pysähtynyt päin lyhtypylvästä ja Erik maannut tiellä henkihieverissä. Tapaus sattui klo 13 jälkeen, joten vastaantullut kauppamatkustaja oli huomannut autoilijan tiellä ja kuljettanut hänet Lääninsairaalaan. Hän kuitenkin menehtyi vammoihinsa.
Erik Johansson Kuva: Turun Sanomat, 1925
Samantapainen vuokra-autoilijoiden kulkue järjestettiin myös Erik Johanssonin muistolle, kuin myöhemmin Alvar Jaloselle.
Vuokra-autoilijat Vanhan hautausmaan portilla Turussa. Kuva: Turkulainen
Murhasta pidätettiin Felix Koskinen, ja asian selvittely oli kesken vuonna 1927. Teon tunnusti yllättäen samana vuonna varkauksista pidätettynä ollut Aarne Wihtori Korkee (s. 1896), joka perui tunnustuksensa myöhemmin. Miten tämä tapaus mahtoi päättyä?
* Rekisteritunnus T-662 on myönnetty 13.5.1939 Lauri Eklundille.
Lähteet: Turun Sanomat, Turkulainen, Helsingin Sanomat
Minkälaisia määriä uusia autoja mahdettiin myydä Suomessa ennen sotaa? Miten suhdanteet vaikuttivat automyyntiin? Tähän artikkeliin olen koostanut yhteen eri tietolähteitä käyttäen uusien ajoneuvojen tuontimääriä vuosilta 1920-1939.
Suomen tullilaitos luonnollisesti piti tilastoa vuotuisista maahan tuoduista nimikkeistä. Perinteisesti tuodut ajoneuvot ilmoitettiin tilastoihin henkilöautoina, kuorma-autoina ja alustoina. 1920-luvun alun tilastoissa kokonaiset kuorma-autot ja alustat on niputettu yhteen kuorma-autoiksi. Tämä on ollut myöhempiä tilastointeja varten harhaanjohtavaa, koska käytännössä kokonaisia valmiita kuorma-autoja ei tuotu tänne kuin hyvin pieniä määriä. Ennen sotaa hyötyajoneuvojen päälliosat yleensä varusteltiin Suomessa. 1925 on ensimmäinen vuosi jolloin tilastossa on eroteltu valmiit kuorma-autot ja alustat toisistaan. Alustoihin kuuluivat kuorma-autojen, linja-autojen, henkilöautojen ja erikoisautojen alustat, joten esimerkiksi uusista käyttöönotetuista linja-autoista ei ole olemassa vuosittaisia tilastoja tullilaitoksen puolelta.
Riippuen tietolähteistä tilastoissa on yleensä esiintynyt muutamien kymmenien autojen heittoa. Olen valinnut mieluummin tilastoja muutaman vuoden päästä ajankohdasta, koska voi olla, että tilastoja on jälkeenpäin tarkistettu ja tarkennettu. Autoja on myös voitu tullata väärillä nimikkeillä, joten tilastojen autotyyppijakauma on suuntaa antava. Absoluuttiseen totuuteen ei varmaankaan voida koskaan päästä numeroiden valossa.
Moottori -lehti numero 2-3 vuodelta 1923 kertoo seuraavia lukemia. 1920 – 265 henkilöautoa ja 486 kuorma-autoa. 1921 – 184 henkilöautoa ja 101 kuorma-autoa. 1922 – 226 henkilöautoa ja 134 kuorma-autoa.
Uusi Aura -lehti 13.8.1924 ilmoittaa 1923 tuonnin olleen 917 henkilöautoa ja 392 kuorma-autoa. Suomen Moottorilehti toukokuussa 1928 kertoo, että 1924 maahan tuotiin 1781 henkilöautoa, 340 kuorma-autoa ja noin 1000 alustaa. Lehti on artikkelissaan itse yrittänyt arvioida kuorma-autojen ja alustojen todelliset määrät ja huomauttaa tilastojen puutteellisuuksista.
Suomen Moottorilehti marraskuu 1928 tilastoi: 1925 – 4111 henkilöautoa, 61 kuorma-autoa ja 1667 alustaa. 1926 – 5138 henkilöautoa, 17 kuorma-autoa ja 1419 alustaa. 1927 – 5672 henkilöautoa, 151 kuorma-autoa ja 1829 alustaa.
Suomen Autoklubin vuosikirja 1940-1941 antaa taulukossaan tarkat tiedot vuosien 1928-1939 autotuonneista:
1928– 6631 henkilöautoa, 70 kuorma-autoa ja 2854 alustaa. 1929 – 3057 henkilöautoa, 180 kuorma-autoa ja 2154 alustaa. 1930 – 1566 henkilöautoa, 73 kuorma-autoa ja 1711 alustaa.
1931 – 732 henkilöautoa, 11 kuorma-autoa ja 798 alustaa. 1932 – 225 henkilöautoa, 56 kuorma-autoa ja 482 alustaa. 1933 – 225 henkilöautoa, 12 kuorma-autoa ja 571 alustaa.
1934 – 652 henkilöautoa, 26 kuorma-autoa ja 1677 alustaa. 1935 – 1110 henkilöautoa, 17 kuorma-autoa ja 1921 alustaa. 1936 – 1799 henkilöautoa ja 2797 alustaa ja 55 kuorma-autoa.
1937 – 4099 henkilöautoa, 88 kuorma-autoa ja 4890 alustaa. 1938 – 4769 henkilöautoa, 78 kuorma-autoa ja 3172 alustaa. 1939 – 5340 henkilöautoa, 83 kuorma-autoa ja 2827 alustaa.
Seuraaviin kuvaajiin laskin yhteen kuorma-autot ja alustat. Alustat edustavat siis tässä taulukossa hyötyajoneuvoja. Henkilöautojen määrät ovat kuvaajassa erikseen.
1920-luvun alussa henkilöautoja ja alustoja tuotiin melko lailla samankaltaisia määriä. Vasta vuonna 1925 henkilöautojen määrä kasvaa selkeästi suhteessa alustoihin. Vuonna 1928 saavutetaan henkilöautoissa huippulukema 6631 myytyä autoa. Sen ylitse päästään seuraavan kerran vasta 1950-luvun alussa. Vuoden 1929 maailmanlaajuinen lama näkyy selkeänä romahduksena.
Yhteensä 1920-luvulla myytiin uusia ajoneuvoja 40018 kpl.
1930-luvulle tultaessa myynti jatkaa edelleen laskuaan. Hyötyajoneuvojen myynti ohittaa jopa henkilöautojen myynnin. Vasta vuonna 1934 alkaa myynnin hidas elpyminen monen vaikean vuoden jälkeen. V.1938 henkilöautot myyvät taas enemmän kuin alustat. Vuosikymmenen lopulla 1938-1939 alustojen myynti jostain syystä laskee voimakkaasti, kun taas henkilöautojen myynti nousee. Vajaasta myyntivuodesta huolimatta 1939 on tilastoissa hieman parempi kuin edellisvuosi.
Yhteensä 1930-luvulla myytiin uusia ajoneuvoja 41363 kpl. Yhteensä uusia ajoneuvoja myytiin näinä kahtena vuosikymmenenä kunnioitettavat 81381 kpl.
Hyvän v.1939 henkilöautomyynnin ansiosta 1930-luku päihitti niukasti 1920-luvun automyynnin vuosikymmenenä. Maailmanlaajuinen pörssiromahdus ja lama veivät kuitenkin pois 6-7 hyvää myyntivuotta. 1920-luvun puolivälissä alkanut autoistumisen buumi koettiin uudelleen vasta 1930-luvun lopulla. Vasta tuontisäännöstelyn loppuminen v.1962 mahdollisti autojen runsaan yleistymisen ja auton omistamisen arkipäiväistymisen.
Turun ja Porin -läänin moottoriajoneuvojen rekisteritiedot Kansallisarkistossa käsittävät paljon muutakin, kuin pelkät rekisterikantakortit. Tässä hieman yhteenvetoa aiheesta, jota ajoneuvoharrastajat tai historiantutkijat voisivat käyttää hyödyksi.
Varsinaiset rekisterikantakortit alkavat vuodesta 1922 ja loppuvat vuoteen 1965. Ne ovat digioituna Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa. Ne käsittävät niin henkilö-, paketti- ja kuorma-autot, kuin moottoripyörätkin. Rekisterikantakortteja lukiessa kannattaa huomata, että vuoden 1949 rekisterikilpiuudistuksen myötä vanhat yksikirjaimiset T-alkuiset kilvet vaihtuivat nyt asteittain kaksikirjaimiksi. Tämä tapahtui tiettyä logiikkaa käyttäen. Kantakortit ovat järjestetty kaksikirjaimisen tunnuksen mukaan järjestykseen.
Esimerkkinä Turkulaisten tanssitaiteilijoiden Holger ja Aira Reunamon 1939 Opel Kapitän. Kuvassa rekisterinumero T-8835.
Vuoden 1949 rekisterikilpimuutoksen myötä auton rekisterikilpi muuttui muotoon TI-835. Kantakortista voidaan päätellä, että sen omisti (kortti kirjoitettu tuolloin) 3.4.1946 lähtien piirieläinlääkäri Eino Huhtala Vammalasta. Aikaisemmin auto on ollut Vaasan läänissä rekisterillä VA-1139. Holger Reunamo tuli auton omistajaksi 19.8.1948. Hänen vaimonsa Aira Raunamo siirtyi omistajaksi 21.2.1949.
Vuokra-autojen rekisterikorteissa huomaa erikoisen muutoksen 1950-luvun loppupuolella (kuka tietää milloin ja miksi?) Niiden TX-alkuiset rekisterinumerot muuttuivat EH-alkuisiksi. Esimerkiksi TX-80 muuttui muotoon EH-80. Joten, mikäli etsimääsi kantakorttia ei löydy TX-kohdasta, kannattaa käydä läpi myös EH-alkuiset kantakortit.
Mikäli ei kuitenkaan ajoneuvoa löydy noista vuosien 1922-1965 rekisterien kantakorteista, kannattaa tutkia muutama muukin kortisto.
Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa säilytetään myös digioituna Kortistoa Spriinkuljetuksen johdosta takavarikoiduista autoista 1928-1930. Siinä on listattu useita tuon ajan autoja, niiden rekisterinumeroita ja valmiste-/moottorinumeroita. Näistä korteista ilmenee myös takavarikon paikka ja syy.
Kortisto spriin kuljetuksen johdosta takavarikoitujen autojen ohella löytyy myös digioimaton luettelo ajoneuvoista, joita on epäilty alkoholipitoisten aineiden salakuljetuksesta (Arkistoyksikkö Ee:91).
Turun ja Porin läänin Kansanhuoltopiiriin kuuluvassa sarjassa Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa on digioituja Moottoriajoneuvojen kantakortteja vuosilta 1945-1948. Nämä ovat siis myönnetty autoihin, joilla oli ajolupa noiden pulavuosien aikana. Pääasiallisesti nämä rekisterikortit käsittävät kuorma-autoja, mutta joukossa on myös jonkin verran henkilö-, paketti-, ruumis-,sekä hinausautoja ja moottoripyöriä. Jotakin tästä kortistosta kuitenkin puuttuu, sillä henkilöautoja on verrattain vähän. Nämä rekisterikortit ovat järjestetty paikkakunnittain ja omistajien mukaan aakkosjärjestykseen, joskin henkilöautoja on vain Turun alueelta.
Moottoripyörien KH-kantakortit alkavat sarjasta Ag:2 kortista 106
Paketti-, sairas-, ruumis- ja paloautot alkavat sarjasta Ag:2 kortista 156.
Henkilöautot alkavat sarjasta Ag:2 kortista 185 ja jatkuvat sarjaan Ag:3.
Nämä kansanhuoltopiirin moottoriajoneuvojen kantakortistot eivät jostain kumman syystä ole täydellisiä. Mutta. Kansallisarkiston Turun toimipaikassa on myös muita kortteja ja materiaalia rekisteröidyistä ajoneuvoista, jota ei ole digioitu.
1. Turun poliisilaitos. B II j:4 Register öfver privata automobiler o. deras förare i Åbo stad (1911 – 1919)
Tämä kirja kattaa ajoneuvorekisterin vuosilta 1911-1919. Ikävä kyllä ajoneuvoja, tai rekisterinumeroita tässä kirjassa ole, vaan ainoastaan rekisteri ajoneuvojen omistajista. On epäilys, että Turun poliisilaitoksella olisi ollut läänikohtainenkin, yksityiskohtaisempi kirja ajoneuvoista ja niiden omistajista, kuin muissakin Suomen lääneissä on ollut, mutta sitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Onko se hävitetty, vai varastoitu johonkin muualle? Se olisi mielenkiintoista tietää. Tämä ”kadoksissa oleva ”mustakirja” alkaisi siis vuodesta 1922.
2. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:13 Jakelukortisto (Autokortit) (1946 – 1948)
Näissä korteissa näyttäisi olevan autoja, sekä moottoripyöriä. Niistä selviää ajoneuvon omistajan nimi, merkki, rekisterinumero joissakin tapauksissa. Ilmeisesti viimeisessä sarakkeessa on Kansanhuollon ajoneuvolle antama numero?
3. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:16 Jakelukortisto (Rengasjakelu; Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Rengasjakelukortisto T-Ö (nuo pienemmät), Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto kattaa pitäjät Ahlainen-Paattinen. Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua. Rengasjakelukorteissa ovat ajoneuvon omistajan nimi ja rekisterinumero, sekä rengaskoot ja määrä, moneenko renkaan hankintaan asianosaisella oli lupa.
4. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:17 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Paikkakunnat Paimio-Yläne
Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
5. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:17_1 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
paikkakunnat Paimio-Yläne
Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
6. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:18 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Turun alueen käyttölupakortit. Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
7. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:19 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Paikkakunnat Ahlainen-Suomusjärvi. Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
8. Turun ja Porin läänin kansanhuoltopiiri. Ae:20 Jakelukortisto (Moottoriajoneuvojen käyttölupakortisto) (1946 – 1948)
Paikkakunnat Särkisalo-Yläne. Todella paljon vuokra-ajoneuvoja, henkilö-, paketti- ja ruumisautot. Käyttölupakorteissa ajoneuvon omistajan nimi, paikkakunta ja ajoneuvon rekisterinumero, merkki ja tyyppi. Sisältää autoja ja moottoripyöriä, sekä tiedot siitä, millä alueella ja missä käyttötarkoituksessa ajoneuvolla sai liikkua.
Joukossa sekä vanhoja yksikirjaimisia rekisterinumeroita, että uudempia kaksikirjaimisia. Nämä kortit ovat ilmeisesti niitä ns. katsastuskortteja ja kattavat vuodet 1935-1951. Nämä taisivat olla omistajan mukaan järjestyksessä, A-S. Katsastuskorteista selviää auton merkki, rekisterinumero ja valmiste-/moottorinumero, sekä omistajan tiedot. Vuosimalli, tai tarkempia mallitietoja näissä harvemmin on. Muistaako kukaan mitä paikkakuntia kuului Pöytyän nimismiespiiriin? Ainakin Yläne, Oripää…
Tästä Checker A2 -autosta EK-966 löytyy myös varsinainen rekisterin kantakortti digioidusta Bhaa:7 sarjasta.
Järjestetty rekisterinumeroiden mukaan. Joukossa sekä vanhoja yksikirjaimisia rekisterinumeroita, että uudempia kaksikirjaimisia. Nämä kortit ovat ilmeisesti niitä ns. katsastuskortteja ja kattavat vuodet 1935-1951. T-Ö.
Yläneen kirkkoherran, Jaakko Haavion, käytössä olleen Husqvarna -moottoripyötän katsastuskortti.
11. Pöytyän nimismiespiiri. Bd:4 Liikennelupakortisto ja moottoriajoneuvoluettelot (1934 – 1970)
Tämä sarja sisältää mm. Pöytyän nimismiespiirin (mitä siihen sitten ikinä kuuluikaan; Oripää, Yläne jne… ) moottoriajoneuvoluetteloita vuosilta 1934-41. Ilmeisestikin tarkoitus on ollut luetteloida kaikki ajoneuvot ja määrittää niille sotakelpoisuusluokka pahan päivän varalle. Tämä sarja sisältää myös Pöytyän nimismiespiirin vuokra-autoilijoiden myönnettyjä liikennelupia vuosilta 1934-1970, nimet A-Ö. Papereista löytyy mm. ajoneuvon nimi, vuosimalli, rekisterinumero (T. no), sotakepoisuus, sekä muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Toiseksi viimeinen sarake oikealla ”Sotakelpoisuus”. ”Huomautuksia” kohdassa mm. tieto: ”Petsamossa ajossa”.
Tässäkin luettelossa määritelty sarake ”Sotakelpoisuus”.
Nämä kortit olivat hieman yksityiskohtaisempia kalustosta, kuin nuo ”perusluettelot”.Pöytyän nimismiespiirin liikennelupakortteja. Näissä ei ajoneuvojen tietoja ollut, mutta olivat kuitenkin samassa nipussa ajoneuvokorttien kanssa.
Tämä sarja sisältää jonkin verran ennensotaisia katsastuskirjoja, jotka ovat verrattain isolle paperille painettuja.
Esimerkki: Yläneen VPK:n Buick henkilöpaloauto.
Yläneen VPK:n Buick henkilöpaloauto ja Dodge WC. Kuva: Tapio Rastas
Tarina kertoo, että auto oli vanha pirtuauto, joka oli takavarikoitu Yläneellä ja siten päätynyt palokunnan käyttöön. Edellä mainituista Spriin kuljetuksen johdosta takavarikoitujen autojen luettelosta löytyi tällainen rekisterikortti:
Rekisterinumero on valokuvassa kohtuu epäselvä, mutta vuonna 1931 siinä näyttää olleen rekisteri numero T-830. Valmistenumeroksi on merkitty 1419273. Ajoneuvosta löytyi katsastuskortti Kansallisarkistosta, sarjasta: Pöytyän nimismiespiiri. Bd:2 Moottoriajoneuvokortit (1935 – 1951). Katsastuskortista selviää rekisterinumerot ovat olleet XXXXXX alla T-8832, ja rekisteriuudistuksen myötä rekisterinumeroksi on vaihtunut TI-832. Valmistenumero on kuitenkin 1419973. Ilmeisesti jommassa kummassa kortissa on numero merkitty väärin. Kortin takapuolella näkyy katsastuspäivämäärät. Buick on viimeksi katsastettu 4.5.1953. Kantakorteista ei Buickin rekisterinumerolla löydy korttia, sillä osa Turun ja Porin läänin kantakorteista on tuhottu, mikäli ajoneuvo oli poistettu rekisteristä.
Buick-paloauton kohtaloksi koitui perimätiedon mukaan maan täytteeksi joutuminen, joskin taka-akseli autosta on vielä olemassa Yläneläisen harrastajan hallussa.
Tässä ei ole käsitelty aivan kaikkia mahdollisia Turun ja Porin läänin kortteja, sillä niitä on vielä lisääkin eri paikkakunnilta. Sellaisia ovat mm. Kansallisarkiston Turun toimipaikassa olevat:
Turun ja Porin lääninhallituksen yhteisarkisto. Tie- ja liikenneasiain luettelot ja kortistot. Moottoriajoneuvorekisteri (kantakortit). Moottoriajoneuvorekisteri. Koekilvet. III Bhae:1 Rekisterinumerot T-1 – T-399 1935-1983
Turun ja Porin lääninhallituksen yhteisarkisto. Tie- ja liikenneasiain luettelot ja kortistot. Moottoriajoneuvorekisteri (kantakortit). Moottoriajoneuvorekisteri. Koekilvet.III Bhae:2 Rekisterinumerot T-400 – T-600 1935-1983
Stockmannin urheiluosasto markkinoi monenlaisia urheilutarvikkeita ammunnasta yleisurheiluvälineisiin. Lisäksi valikoimiin kuului polkupyöriä, kilpapolkupyöriä ja venemoottoreita. Autojen myynti aloitettiin 1910-luvun alkupuoliskolla. Vuodesta 1912 lähtien merkit Brennabor, Overland, Swift ja Büssing esiintyivät säännöllisesti mainonnassa, jälkimmäisen merkin edustaessa hyötyajoneuvopuolta. Saksalainen automerkki Brennabor oli edustettuna ainakin vuoteen 1918 asti. Urheiluosasto myi myös Brennabor-merkkisiä lastenvaunuja, jotka olivat saman tehtaan tekemiä.
Brennabor-automainos ilmestyi Helsingin Sanomissa 1.maaliskuuta 1914. Hieman aiemmin se oli ilmestynyt Hufvudstadsbladetissa (25.2).
Brennaborin tehtaat sijaitsivat Brandenburg an der Havelissa Brandenburgin osavaltiossa. Sen perustivat veljekset Adolf, Carl ja Hermann Reichstein. Brennabor yhtiön historia lähti liikkeelle lastenvaunujen ja polkupyörien valmistuksella. Moottoripyörien tuotanto käynnistyi vuonna 1901 ja autot seurasivat vuonna 1908. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suunnattiin automallisto keskiluokalle. Autoja alettiin kokoamaan liukuhihnalla 1920-luvun alussa ja vuosikymmenen puolivälissä Brennabor oli noussut tuotannoltaan Saksan suurimmaksi autotehtaaksi. 20-luvun lopun lama vaikeutti myyntiä ja viimeinen auto valmistui vuonna 1933. Moottoripyörien tuotanto jatkui vielä sotaan saakka.
Brennabor autojen lukumäärää Suomessa on vaikea tietää tarkalleen. Puhutaan todennäköisesti muutamista harvoista kappaleista. Pertti Kolarin listassa viipurin läänin autoja ja autoilijoita esiintyy merkkiä yksi kappale. V-3357 rekisterinumerolla olleen auton omisti henkilö nimeltä Bruno Kohls. Vuosimalli ei ole tiedossa.
Kuva 1. Turun Seudun Mobilistit ry:n arkistoista löytyi hiljattain hieno kuva Martini -merkkisestä taksista Turussa. Auton kuljettajasta tai muusta historiasta ei ole tietoa. Auton vuosimalli sekä kuvaushetki voisi ajoittua välille 1913-1915. Tismalleen samantyyppisestä autosta en ole vielä löytänyt kuvaa mistään lähteestä.
Mikä sitten on merkkiään Martini? Sveitsiläinen tehdas Martini tunnettiin kuuluisien Martini-Henry kiväärien valmistajana. Ensimmäinen auto valmistui jo vuonna 1897. Tämän jälkeen valmistettiin autoja Rochet-Schneiderin lisenssillä. Positiivisen kysynnän kannustamana rakennettiin vuonna 1904 kokonaan uusi tehdas Saint-Blaisen kylään, joka sijaitsi 50km Bernistä länteen. Markkinointi keskittyi alusta asti voimakkaasti vientiin ja siellä saavutettiinkin kohtalaista menestystä. Martini tehdas uskoi nelisylinterisen moottorin paremmuuteen ja luotti pitkään omiin konstruktioihinsa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen lama ja surkastuneet vientimarkkinat tuottivat vaikeuksia tehtaalle. Niinpä vuonna 1924 saksalainen autonvalmistaja Steiger osti yhtiön. Seuraavana vuonna Martini lisäsi vihdoin valikoimaan myös kuusisylinterisen mallin. Martini panosti 1920-luvulta lähtien entistä enemmän myös hyötyajoneuvojen valmistukseen. Tuotanto kuitenkin hiipui hiljalleen ja tehdas suljettiin vuonna 1934.
Kuva 2. Martini tehtaan logossa oleva kivääri kertoo yrityksen asevalmistushistoriasta.
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry
Kuva 3. Poliisimuseon historiikin mukaan Suomen ensimmäinen poliisiauto otettiin käyttöön Helsingissä vuonna 1904. Merkin kerrotaan olleen Martini. Onkohan tästä autosta säilynyt kuvaa? Mikä myöskin mielenkiintoista Turun ensimmäisen poliisiauton mainitaan olleen myös Martini. Se näkyy ylläolevassa kuvassa, joka on ilmeisesti otettu Turun vanhalla suurtorilla. Kuvan auto on kuitenkin vanhempi kuin vuosimallia 1910, muun muassa ketjuveto paljastaa auton iäkkyyden. Auto oli luultavasti hankittu käytettynä. Kaikki lisätieto ja arvuuttelut Martini-autojen vaiheista Suomessa otetaan mielellään vastaan.
Lähde: Turun Seudun Mobilistit ry
Kuva 4. Turun insinööritoimisto edusti Martini-autoja Suomessa. Sveitsiläistä teollisuutta edusti myös Arbenz merkki. Mainoksen julkaisuvuosi ei ole tiedossa.
Selden tuotemerkkinä ei sano juuri mitään kenellekään tänäpäivänä. Sen sijaan Seldenin perustaja George B. Selden on sitäkin tunnetumpi. Hetken aikaa nimittäin kaikkien autonvalmistajien Yhdysvalloissa tuli maksaa hänelle rojaltia jokaisesta myydystä autosta. George Selden valmisti moottoroidun ajoneuvon vuonna 1878 ja seuraavana vuonna lähetti patenttianomuksen 4-pyöräisestä autosta, jossa oli polttomoottori. Patentti myönnettiin lopulta v.1895. Tämän jälkeen jokaisen autonvalmistajan tuli maksaa 0,75% henkilöauton hinnasta Seldenille. Tuohon aikaan Selden itse ei edes valmistanut autoja. Lopulta Henry Fordin onnistui pitkällisten oikeuskamppailujen jälkeen kiertää lisenssimaksu.
Selden Motor Vehicle Company perustettiin v.1905. Vuodesta 1913 lähtien tuotanto keskittyi vain raskaaseen kalustoon. Selden valmisti useita vuosia linja- ja kuorma-autoja mallinimillä Pacemaker ja Roadmaster. Kummassakin oli Continentalin 6-sylinterinen moottori tehon ollessa noin 55-hevosvoiman luokkaa. Selden kuorma-autoja tehtiin vuoteen 1930 saakka kunnes kilpaileva valmistaja Bethlehem osti merkin. Suomessa Selden-autoja maahantoi tamperelainen Auto-Tarvike Oy. Mm. Tampereen kaupunki käytti autoja sisäisessä liikenteessä niin kuin seuraavasta mainoksesta nähdään.
Kuva 1. Selden mainos vuodelta 1928. Ilmestynyt Suomen Kuvalehden autonumerossa.
Kuva 2. Osasuurennos samasta mainoksesta. Kuvan linja-auto on toiminut Tampereen kaupungin sisällä välillä Kauppatori – Rantaperkiö.
Kuva 3. Osasuurennos mainoksesta. Kuvassa komea kymmenen Selden -’omnibussin’ rivistö Tampereen Kauppatorilla. Lähinnä oleva bussi on liikennöinyt Messukylälle ja takaisin.
Kuva 4. Mainoskuva v.1927 Suomen Kuvalehdestä. Tämä linja kulki Lammenpäästä kaupungin laitamalta Tampereen keskustaan.
Kuva 5. Seldeneitä myi Suomessa Tampereella sijainnut Auto-Tarvike Oy, Sorinkatu 1. Liikeen muita edustuksia olivat Willys-Knight, Whippet ja Citroën. Auto-Tarvike Oy oli todella täyden palvelun autotalo, jota mainostettiin Suomen suurimmaksi autoalan erikoisliikkeeksi. Se oli auki 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. 2800 neliömetrin pinta-alaan mahtui mm. automyymälä, tarvikemyymälä sekä metalliverstas. Myöhemmin Auto-Tarvike markkinoi valmistamiaan ATA-merkkisiä autonosia. Näitä olivat mm. hammaspyörät, pultit, akselit ja alustan nivelosat.
