1937 Renault Viva Grand Sport

Nämä sykähdyttävät kuvat ovat Bill Leivolta, joka asuu Ontariossa Kanadassa. Kuvat ovat vanhasta perhealbumista, joka on jäänyt hänen äidiltään. Leivon suku oli varakas. He omistivat Leivon Sahan Paanajärvellä, joka kuuluu nykyään luovutettuun Salla-Kuusamon alueeseen. Sahan omisti Bill Leivon isoisä, Eino Emil Leivo (s.1899, k.1962).

Einon poika, Jussi Emil Leivo (s.1923, k.1983) omisti hetken aikaa tämän maan mittakaavassa todella erikoisen auton nimeltään Renault Viva Grand Sport. Jussi Leivo siirtyi 1937 valmistetun auton omistajaksi keväällä 1951 Laitilassa. Auto on varmasti herättänyt ympäristössään huomiota. Autosta otetut useat valokuvat kertovat omistajan ylpeyden aiheesta. Jo seuraavana syksynä auto kuitenkin vaihtoi omistajaa. Omistusten vaihto jatkui tästä lähtien edelleen tiheänä. Viimeinen merkintä leimaverosta on vuodelta 1957. Mitä tämän jälkeen autolle tapahtui ei ole varmuutta.

Renault’n alkuperäinen rekisterinumero oli A-8333. Auton ensimmäistä omistajaa ei ole tiedossa. Elokuussa 1948 auto siirtyi Turun lääniin, kun sen omistajaksi tuli autoilija Kaarlo Alenius Turun Iso-Heikkilästä. Tämän jälkeen auto oleskeli Turun seudulla jälkien hiipuessa lopulta sinne vuonna 1957.

Auton Turun läänin kantakortit löytyvät täältä:

Kantakortti etusivu

Kantakortti toinen sivu

Renault Viva Grand Sport esiteltiin vuonna 1935 ja sitä valmistettiin aina sodan kynteen asti lukuisina eri kori- ja malliversioina. Yhteistä kaikille malleille oli 4,1 -litrainen suora kuutonen teholtaan 85 hevosvoimaa. Vuonna 1937, joka oli Leivon omistaman auton vuosimalli, tuotannossa oli versiot BCX1, BCX2 ja BCX3 kokonaistuotantomäärän ollessa yhteensä noin 3600 autoa kaikki korityypit mukaan lukien. Tuotannon elinkaaren aikana auto pysyi teknisesti samankaltaisena ulkonäön muuttuessa hieman pariin otteeseen.

Rekisterinumerossa näkyy vuosileima 1948. Rekisterinumero T-12490 muuntui myöhemmin kilpiuudistuksessa muotoon TM-490.

Muitakin harvinaisia Renault’ita Leivon auton lisäksi Suomessa on nähty. 1939 Helsingin autonäyttelyssä oli esillä umpikorinen Viva Grand Sport. Umpimallisia Viva Grand Sporteja on ollut todistettavasti takseina mm. Kuopiossa ja Viipurissa. Helsingin pommituksissa v.1939 tuhoutui iso umpikorinen Renault, joka oli pysäköitynä Hietalahden torin laidalle.

Avoautojakin on ollut. Elokuvassa ”Kersantilleko Emma nauroi” (1940) on päätähtenä 1936 iso avo-Renault. Malli on joko kuusisylinterinen Viva Grand Sport (ACX2) tai sitten kahdeksansylinterinen Nerva Grand Sport (ABM5). Mainittakoon ohimennen Vehoniemen automuseossa olevan esillä vuoden 1935 avomallinen Nervasport, jonka Ranskan Helsingin suurlähettiläs maahantoi lähes uutena. Pienemmän mallisarjan Primaquatrea on ollut ainakin kaksi avomallisina. Vuosimallit 1937 ja 1939, jälkimmäisen esiintyessä elokuvassa ”SF-paraati” (1940).

Paljon on varmasti vielä lisättävää aiheeseen. Odotan mielenkiinnolla jos joltakulta löytyy lisätietoa maassa olleista isoista Renault’ista ja varsinkin niiden myöhemmistä kohtaloista.

1936 iso avo-Renault elokuvassa ’Kersantilleko Emma nauroi’.

 

Suomen Autokalenteri 1926

Suomen Moottorilehteä julkaistiin vuosina 1924-1946. WSOY:n kustantama lehti ilmestyi kerran kuukaudessa ja sen kannessa mainittiin, että se on ’käytännöllinen auto-, moottoripyörä-, ja moottorivenelehti’. Lehti oli kuitenkin eri kuin vielä nykyäänkin ilmestyvä Moottori-lehti. Korjatkaa jos olen väärässä.

Vuonna 1926 lehti julkaisi myös autokalenterin. Se on nahkakantinen 188-sivuinen kirjanen, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli auttaa autonomistajaa auton käyttöön liittyvien tietojen ylöskirjaamisessa. Kirjassa on paljon tyhjiä sivuja joihin kirjata autoon liittyvät tulot ja menot, polttoaineenkulutuksen-, ja renkaankulumisen, korjauskustannukset sekä voiteluaineen lisäykset.

Kirjan viimeisillä sivuilla on kuvia vuoden uutuusautomalleista ja lyhyesti joitain teknisiä tietoja. Automerkit on luokiteltu maittain. Suurin osa amerikkalaisia merkkejä. Englantilaisista autoista löytyy vain Sunbeam. Ilmeisesti muita englantilaisia autoja ei ollut tuolloin tarjolla Suomessa. Ranskalaisia ja italialaisia merkkejä löytyykin jo paremmin.

Seuraavassa muutama kuva kirjasesta.

kalenteri1
Kuva 1. Kansikuva.

kalenteri3
Kuva 2. Sisälehti.

kalenteri2(1)
Kuva 3. Moon-autoilla oli ainakin kolme eri maahantuojaa muutaman vuoden sisällä. Moottori komppania oli pääedustajana vuodet 1924-1926. Myös Moon-konsernin ylellisempi merkki Diana kuului heidän edustukseensa. Jos tänä päivänä haluaa nähdä Moon auton, niin Espoon automuseossa on näytillä vuoden 1927 malli ja Joensuun automuseossa 1928 malli.

kalenteri4
Kuva 4. Stockmannin Urheiluosasto (myöhemmin Stockmann Auto) edusti vuosien ajan monia eri automerkkejä. Tässä mainoksessa edustettuina laadukkaat amerikkalaiset merkit Overland ja Willys-Knight, ranskalainen Berliet sekä Douglas-moottoripyörä.

kalenteri5
Kuva 5. Flint oli Durant -yrityksen valmistama kuusisylinterinen keskiluokkainen auto ja suunniteltu kilpailemaan esimerkiksi Buickia vastaan. Tehdas sijaitsi auton nimen mukaisesti Flintissä, Michiganissa. Merkki jäi lyhytikäiseksi ja sitä valmistettiin vain vuosina 1923-1927. Mannerheimilla oli hetken aikaa käytössä vuoden 1926 Flint Sport Touring eli samankaltainen kuin kuvan ylempi auto. Suomesta löytyy yksi säilynyt Flint vuosimallia 1926. Auto oli pitkään Helsingin automuseossa ja nykyisin sen osoite on Vehoniemen automuseo. En saanut kuitenkaan varmuutta siitä onko auto juuri se Mannerheimin käytössä ollut. Osaako joku sanoa?

kalenteri6
Kuva 6. Gray-autoja valmistettin Detroitissa vuosina 1922-1926. Ideana oli kilpailla hinnallisesti Fordin T-mallia vastaan. Suomessa maahantuojana toimi yritys nimeltä Agros Oy. Ihme kyllä Suomesta löytyy yksi hyvin säilynyt Gray-auto. Se löytyi aikoinaan Espoon Leppävaarasta ja on vuoden 1923 Touring-mallia.

kalenteri7
Kuva 7. Moottori komppanian edustuksessa oli muutamia ranskalaismerkkejä. Näistä Mathis jäi Suomessa harvinaisuudeksi. Kevyt heikkotehoinen auto ei ollut omimmillaan talvisissa olosuhteissa. Ylempänä olevassa autossa on mielenkiintoinen Weymannin valmistama kori. Weymann koreja käytettiin yleensä kalliimman hintaluokan autoissa. Siinä oli puukehikon päälle liimattuna synteettinen nahkakerros. Etuna oli rakennelman keveys ja äänettömyys verrattuna perinteiseen teräslevyyn.

Autola Oy edusti taasen Renaultia vuonna 1926. Renaultilla oli tarjota malleja mihin koko- ja hintaluokkaan tahansa.

Autot elokuvassa ’SF-paraati’ (1940), osa 1

Optimismia uhkuva elokuva SF-paraati on kuvattu juuri sodan kynnyksellä. Ensiesitys tapahtui toukokuussa 1940. Helsingin keväiset nähtävyydet ja poikkeuksellisen hieno ajokalusto tekevät tästä elokuvasta mielenkiintoisen ja nostalgisen katselukokemuksen.

IMDB – SF-paraati (1940)

Kuva 1. SF-Paraati elokuvan introkuva.

Kuvat 2-4. 1937-1939 Opel Admiral Cabriolet. Rekisterinumero A-3695. Elokuvassa Tauno Palon komeana pirssinä. Noin kolmannes valmistuneista Admiraleista oli korityypiltään avomallisia (2314kpl), mikä on verrattain paljon. Tämä kyseinen auto lienee aika tunnettu tapaus. Se toimi sota-aikana kenraaliluutnantti Woldemar Hägglundin virka-autona. Huhupuheiden mukaan auto tuhoutui sodan loppuvaiheilla Lapin sodassa.

Kuvat 5-7. 1936-1939 Renault Primaquatre-Sport Coach Découvrable. Rekisterinumero edessä U-5929 kun taas takana näyttäisi lukevan A-9870. Toisen sukupolven Primaquatre esiteltiin alkuvuonna 1936 ja tuotanto päättyi kesällä 1940. Kuvissa näkyvä korityyppi on 5-hengen Sport Coach, korikoodina BDS2. Myös 2+2 Sport Coach oli mallistossa, joka oli muotoilultaan hieman menevämpi. Moottoreina kaikissa Primaquatreissa oli 1,4 litrainen nelonen. Sport mallissa tehoa 55hv. Maahantuojana toimi Renauto, Kasarminkatu 44, Helsinki. Kansalliskirjaston Doria-palvelusta löytyy hieno Primaquatre malliston esite vuodelta 1939.

Doria.fi – Renault Primaquatre esite

sf2

sf3

sf4

Kuvat 8-10. Elokuvassa vilahtelee monia Helsingin tunnettuja maamerkkejä.