Blackhawk ja Stutz

1920-luvun lopulla käytiin kovaa pudotuspeliä autonvalmistajien kesken. Satojen valmistajien tarjonta oli supistunut vuoteen 1928 mennessä muutamaan kymmeneen. Taistellessaan markkinaosuuksista moni valmistaja organisoi tytäryhtiöitä, jotka tarjosivat uudella nimellä hieman edullisemmin hinnoiteltuja malleja. Laatuautoja valmistavista yrityksistä esimerkiksi Marmon lanseerasi Rooseveltin ja Moon vuorostaan Windsorin.

Vuonna 1911 perustettu Stutz Motor Car Company oli saavuttanut autonvalmistajana mainetta moottoriurheilussa sekä kalliiden luksusautojen valmistajana. Jo perustamisvuonnaan Stutzilla saavutettiin hyvä tulos Indianapolis 500 -ajoissa. Tästä inspiroituneena seuraavaana vuonna mallistoon lisättiin malli nimeltä Bearcat. Se oli urheiluauto, joka muistutti tunnettuja kilpavaunuja, mutta oli varustettu paremmin tieliikennekäyttöön soveltuvin osin kuten ajovaloin. Bearcat malli oli lopulta mallistossa aina vuoteen 1923 asti ja moottoreiden ollessa aina 4 tai 6-sylinterisiä.

Bearcat oli ollut pelkistetty aikansa muskeliauto. Ajat kuitenkin muuttuivat ja ostava yleisö halusi enemmän mukavuuksia autolta. Bearcatin seuraajaksi kaavailtiin hienostuneempaa ja ylellisemmin varusteltua urheiluautoa. Nimeksi valikoitui Blackhawk. Malli esiteltiin yleisölle 1926 New Yorkin autonäyttelyssä.

Kilpailun kovetessa paine laskea hintoja oli suuri. Vuodelle 1929 Stutz esitteli jälleen uuden Blackhawk -mallin, mutta tällä kertaa se lanseerattiin omalla merkillään Stutzin rinnakkaismerkiksi. Automallia varten perustettiin erillinen yhtiö nimeltään Blackhawk Motor Car Company.

Blackhawk ei ulkoisesti eronnut juurikaan Stutz -isoveljestään. Akseliväliä oli lyhennetty hieman. Suurin ero oli moottoreiden tehoreserveissä. Blackhawkiin sai 3,9 -litraisen kuutosen teholtaan 85hv. Suurempana vaihtoehtona oli 4,4-litrainen 88hv kahdeksikko. Stutzin kasissa oli hieman enemmän tehoa – noin 95hv. Muuten autossa oli kaikki samat ”Safety Stutz” -varusteet kuin kalliimmassakin Stutzissa nelipyöräjarruja ja Protexin särkymätöntä tuulilasia myöten. Weymann, Fleetwood ja LeBaron korivalmistajat tarjosivat tähänkin malliin palveluitaan.

Ensimmäisenä vuonna valmistui 1310 autoa, mutta toisena vuonna (1930) myynti romahti vain vaivaiseen 280 autoon. Tuotanto loppui 1930 vuoden päätteeksi. Maailmanlaajuinen lama oli vaatinut jälleen uuden uhrin.

Suomessa vuoden 1929 automyyntitilastoissa on edustettuna Blackhawk merkki kolmella autolla. Moottori-lehden 5/1929 numerossa on Nikolajeffin mainos Stutz -autosta ja mainoksen yhteydessä mainitaan ’kauttaaltaan uusi vaunu – Blackhawk. Samassa numerossa on myös sivunmittainen artikkeli Blackhawk -autosta otsikolla ”Black Hawk – Stutzin pikkuveli”.

Juuri tämän enempää tietoa Blackhawk -autoista Suomen kamaralla ei löydy.


Kuva 1. Vuoden 1929 Moottori-lehdessä numerossa 5 on mainos Stutz -autosta. Mainoksen alaosassa mainitaan myös uusi vaunu Blackhawk.


Kuva 2. Yksityiskohta mainoksesta. Pyramidi kuvastaa Stutz -auton alhaista painopistettä.

 

Kuvia elokuvasta ’Vaimoke’ (1936)

Hiljattain osui silmiini Hilja Valtosen samannimiseen kirjaan perustuva elokuva nimeltään ’Vaimoke’. Valmistuessaan se esitettiin teattereissa keväällä 1936. Pääosaparina elokuvassa ovat Tauno Palo ja Ansa Ikonen sekä sen ohjasi Valentin Vaala. Seuraavassa tarjoan muutamia mielestäni mielenkiintoisia ruutukaappauksia kommenttien kera.

Agronomi Esko Latva, jota esittää Tauno Palo, on varakas poikamies. Varallisuus käy erityisesti ilmi siitä mikä kulkuneuvo hänellä on alla. Auton koko nimi on Chrysler Imperial Roadster L-80 Locke ja se on joko vuosimallia 1929 tai 1930. Auton malli ja korimalli ovat hyvin erikoisia. Ensiksi hieman taustaa. Vuonna 1926 Walter P.Chrysler julkisti Imperial mallin Chrysler-malliston huippumalliksi kilpailemaan Cadillacin ja Lincolnin kanssa. Vuoden 1928 kasvojen päivityksessä mallin lisämerkinnäksi tuli kirjain L. Numero 80 tarkoitti, että autolla voitiin huoletta ylläpitää 80 mailia tunnissa matkanopeuksia (129km/h). Vuonna 1929 Chryslerin Imperialia tarjottiin kahdeksalla eri korimallilla ja lisäksi erikoiskoreja sai tilauksesta sellaisilta kuuluisilta pajoilta kuin Locke, LeBaron ja Dietrich. Elokuvan auton korin valmisti Locke. Siitä tuonnempana.

Kuvan autossa vaikuttaisi olevan keulassa Koe-rekisterikilpi – sen huomaa kilven kiinnitystavasta ja kilven pituudesta. Aivan kuin siitä erottuisi numerot 45 ja vasemmasta alareunasta teksti ’Koe’.

Lähikuvasta erottuu hyvin auton detaljirikas jäähdyttimen muotoilu. Tällainen Roadster-korinen auto on maksanut yli neljä kertaa enemmän kuin Ford A Roadster. 1929-1930 Imperialeja valmistui yhteensä noin 2900kpl – tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Ulkoisesti 1929 ja 1930 mallit ovat samankaltaisia, koska käytännössä 1929 mallin tuotantoa jatkettiin vuoden 1930 puolelle. Vuoden 1930 tuotantovuosi oli lyhyt, koska täysin uusi Imperial tultaisiin esittelemään seuraavana vuonna.

Takaviistokuva paljastaa auton vauhdikkat linjat. Auton korityyppi on Roadster ja sen on valmistanut Locke Body Company New Yorkin osavaltiosta. Locke valmisti kahta eri Roadster korityyppiä, joista perinteisempi pohjautui vuoden 1928 vuosikertaan. Elokuvan auton Roadster kori on kuitenkin urheilullisempaa tyyppiä, jossa kylkipokkaus alkaa edestä ja viettää virtaviivaisesti alas auton takaosaan. Tätä korityyppiä valmistui joiden tietolähteiden mukaan 401kpl. Luvussa voi olla mukana molemmat Roadster-korit, joten tuotantomäärä saattaa olla jopa pienempi. Moottorina Imperialeissa oli 5,1-litrainen 6-sylinterinen ’Red Head’ -sivuventtiilimoottori, teholtaan joko 100 tai 112hv. Roadster malliin oli varattu näistä se tehokkaampi.

Kuvasta sitä ei erota, mutta takana oikeassa kyljessä pitäisi olla pieni kulkuovi anopinistuimille. Yhdessä kohtaa elokuvaa auton rekisterikilpi on vaihtunut ja siitä erottuvat ensimmäiset merkit jotka ovat K-14. On mahdollista, että yksi numero tulee vielä perään.

Häät pidettiin Espoon tuomiokirkossa.

Tuomiokirkolta tuore hääpari suuntaa häämatkalle autolla Puumalan ja Varkauden kautta Kuopioon. Kuopioon saavuttua yövytään Hotelli Atlaksessa. Kuopion Hotelli Atlas valmistui vuonna 1930 ja oli valmistuessaan suuri nähtävyys. Torin laidalla sijaitseva Atlas tunnetaan nykyään nimellä Cumulus City Keskusta. Auton konepeiton yläreunassa oleva syvennys on samantyylinen kuin aikakauden Vauxhalleissa.


Puijon vanha näköalatorni joka purettiin v.1963. Puijon torni oli historiansa aikana suosittu kuvauskohde automatkailijoille ja heidän autoilleen.

Kohtaus elokuvasta, jossa ajetaan kilpaa junaa vastaan. Takaa-ajokohtaus on kuvattu Hansatiellä Espoon keskustasta Kauklahtea kohti mentäessä. Paikka on pari kilometriä elokuvassa nähdyltä Espoon tuomiokirkolta, joten kuvausryhmä on liikkunut enemmänkin Espoon suunnalla.

Sama kohta nykyisin Google Mapsista katsottuna. Juuri näillä kohdin Hansatien nimi vaihtuu Isoksi maantieksi. Oikealla puut peittävät junaradan joka muuten näkyisi hyvin.

Elokuvan lopussa ajetaan Viipurin rautatieasemalle. Kuvasta erottuvat hyvin pylväiden päissä olevat kaksi karhupatsasta. Vuonna 1913 valmistuneen rautatieaseman suunnittelivat Eliel Saarinen ja Herman Gesellius.

IMDb linkki elokuvaan Vaimoke:

http://www.imdb.com/title/tt0028454/?ref_=fn_al_tt_1

Selden Pacemaker

Selden tuotemerkkinä ei sano juuri mitään kenellekään tänäpäivänä. Sen sijaan Seldenin perustaja George B. Selden on sitäkin tunnetumpi. Hetken aikaa nimittäin kaikkien autonvalmistajien Yhdysvalloissa tuli maksaa hänelle rojaltia jokaisesta myydystä autosta. George Selden valmisti moottoroidun ajoneuvon vuonna 1878 ja seuraavana vuonna lähetti patenttianomuksen 4-pyöräisestä autosta, jossa oli polttomoottori. Patentti myönnettiin lopulta v.1895. Tämän jälkeen jokaisen autonvalmistajan tuli maksaa 0,75% henkilöauton hinnasta Seldenille. Tuohon aikaan Selden itse ei edes valmistanut autoja. Lopulta Henry Fordin onnistui pitkällisten oikeuskamppailujen jälkeen kiertää lisenssimaksu.

Selden Motor Vehicle Company perustettiin v.1905. Vuodesta 1913 lähtien tuotanto keskittyi vain raskaaseen kalustoon. Selden valmisti useita vuosia linja- ja kuorma-autoja mallinimillä Pacemaker ja Roadmaster. Kummassakin oli Continentalin 6-sylinterinen moottori tehon ollessa noin 55-hevosvoiman luokkaa. Selden kuorma-autoja tehtiin vuoteen 1930 saakka kunnes kilpaileva valmistaja Bethlehem osti merkin. Suomessa Selden-autoja maahantoi tamperelainen Auto-Tarvike Oy. Mm. Tampereen kaupunki käytti autoja sisäisessä liikenteessä niin kuin seuraavasta mainoksesta nähdään.

Selden1Kuva 1. Selden mainos vuodelta 1928. Ilmestynyt Suomen Kuvalehden autonumerossa.

selden2Kuva 2. Osasuurennos samasta mainoksesta. Kuvan linja-auto on toiminut Tampereen kaupungin sisällä välillä Kauppatori – Rantaperkiö.

selden3Kuva 3. Osasuurennos mainoksesta. Kuvassa komea kymmenen Selden -’omnibussin’ rivistö Tampereen Kauppatorilla. Lähinnä oleva bussi on liikennöinyt Messukylälle ja takaisin.

selden4Kuva 4. Mainoskuva v.1927 Suomen Kuvalehdestä. Tämä linja kulki Lammenpäästä kaupungin laitamalta Tampereen keskustaan.


Auto-Tarvike OyKuva 5. Seldeneitä myi Suomessa Tampereella sijainnut Auto-Tarvike Oy, Sorinkatu 1. Liikeen muita edustuksia olivat Willys-Knight, Whippet ja Citroën. Auto-Tarvike Oy oli todella täyden palvelun autotalo, jota mainostettiin Suomen suurimmaksi autoalan erikoisliikkeeksi. Se oli auki 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. 2800 neliömetrin pinta-alaan mahtui mm. automyymälä, tarvikemyymälä sekä metalliverstas. Myöhemmin Auto-Tarvike markkinoi valmistamiaan ATA-merkkisiä autonosia. Näitä olivat mm. hammaspyörät, pultit, akselit ja alustan nivelosat.

Esittelyvihkonen autotalosta v.1929 (Doria-palvelusta):

Auto-Tarvike – esittelyvihkonen 1929