1937-1939 Ford pakettiautoista

Fordin henkilöautoon pohjautuvat pakettiautot, Sedan Deliveryt, olivat jo uutena harvinaisuuksia pieninä tuotantomäärinään. Siitä huolimatta niitä saapui Suomeen kuitenkin useita. Tarkoista tuontimääristä ei ole tietoa, sillä huhupuheen mukaan Suomen Ford Motor Company hävitti tuontiluettelot jo 1970-luvulla.

Suomeen tuodut Ford autot koottiin tuohon aikaan Tanskassa, josta ne toimitettiin pohjoismaihin myyjäverkostoille. Pakettiautot olivat ilmeisesti koottu Yhdysvalloissa Buddin valmistamalla korilla, jonka vuoksi Suomi-autolle tyypillistä messinkistä soikeaa valmistenumerolaattaa on näistä yksilöistä turha hakea. Vaikka Sedan Delivery pakettiautoja mainostettiin 60 HP V8 moottorilla, oli niihin myös tarjolla isompi 85 HP  V8 moottori.

Turun ja Porin läänissä oli näitä paketti-Fordeja ainakin Posti- ja lennätinlaitoksella, Seres Oy:llä (Sisu pastillit), Salon Rautakauppa Oy:llä ja Turussa T:mi Antti Jalosella.

Vanhemmat mobilistit tuntuvat muistavan, että näitä pakettiautoja olisi ollut vähän siellä ja täällä, mutta niitä ei tunnu juurikaan säilyneen. Mahtaisikohan joku muistaa moista tai nähneensä näistä kuvia?

1938 Ford Standard 60 HP esitteessä.
1938 Ford Standard 60 HP esitteessä.

Vuoden 1938 valmisteluvut olivat todella alhaisia:

Standard Sedan Delivery 85 HP – 2407 kpl

Standard Sedan Delivery 60 HP – 1120 kpl

Deluxe Sedan Delivery 85 HP – 22 kpl

Deluxe Sedan Delivery 60 HP – 6 kpl

(Lähde: Francis/DeAngelis)

fordpakutakaa
Seres Oy:n 1939 Ford Sedan Delivery rauhankadulla Turussa vuonna 1955.

 

fordpakuedesta
Seres Oy:n 1939 Ford Sedan Delivery rauhankadun kulmassa Turussa vuonna 1955.

 

1939deliverysa
1939 Ford Sedan Delivery tosi toimissa rintamalla. Kuva: SA-kuva

 

1938 Sedan Delivery löytöpaikassa Varsinais-Suomessa 2016
1938 Ford Sedan Delivery löytöpaikassa Varsinais-Suomessa 2016

 

Keksintöjen kirja (1932)

Keksintöjen kirja -tietosanakirjasarja ilmestyi 1930-lukujen kuluessa ja sen kustantajana toimi WSOY. Kirjasarjaan kuuluu yhdeksän osaa ja niissä käsitellään kattavasti senaikainen tietämys metalli-, ja puuteollisuudesta, maataloudesta sekä liikennöinnistä. Kirjasarjan osa – tiet ja maakulkuneuvot, on 800 sivuinen ja ilmestynyt vuonna 1932. Se lienee ensimmäinen kirjasarjan ilmestyneistä osista.

Kirjan alkuperäisteos on ilmestynyt Ruotsissa. Maantiekulkuneuvojen kehitys -luvun ovat kirjoittaneet insinöörit H.Liljestrand ja E. Paul Wretlind sekä professori E. Hubendick. Kuvituksiin on lisätty jonkin verran suomalaisia valokuvia.

keksintojen_kirja

Kirjan esipuheesta. ”Tiet ja kulkuneuvot kuuluvat niihin teknillisiin laitteisiin ja välineisiin, joista koko ihmiskunnalla on mitä suurin hyöty ja joista se on täydellisesti riippuvainen. — Kun tämä tekniikan puoli erikoisesti nykyisin on kaikille valtioille, kansoille ja yksityisille tähdellinen, on tietysti kiintoisaa saada tutustua teiden ja kulkuneuvojen tekniikan kehitykseen — ja havaita, kuinka korkealle tasolle se nyt on kehittynyt.”

lappi
Kuva 1. ”Suomessa on tätä nykyä noin 50 000 km teitä. Näistä oli vuonna 1930 maan yleistä liikennettä varten 29 797 km, joista maaherrojen hoidossa oli 26 062 km, valtion välittömässä hoidossa 3388 km sekä kaupunkien ja kauppaloiden asemakaavoittamattomalla alueella 346 km.

garford
Kuva 2. ”Erityisiä moottorilumiauroja on sommiteltu viime aikoina. Vetokoneeksi sopii erinomaisesti suunnilleen 5 tonnin painoinen kuorma-auto.” Kuvassa olevasta 5-tonnin kuorma-autosta erottuu merkki Garford. 1900-luvun alussa Garford valmisti auton osia sekä kokonaisia autoja alihankintana mm.Studebaker tehtaalle. Myöhemmin Garford valmisti henkilöautoja hetken aikaa omalla nimellään, mutta keskittyi pian kokonaan hyötyajoneuvoihin. Garfordeja mainostettiin myös Suomessa parinkin maahantuojan toimesta (Stockmann & Suomen Voimavaunu), mutta myynti jäi vähäiseksi. Kuva lienee lainaa jostain Yhdysvaltalaisesta julkaisusta.

Oldsmobile
Kuva 3. ”Kauppias V.A.Lindströmin omistama 7 hv. Oldsmobile vuodelta 1906. Eräs ensimmäisiä autoja Suomessa.

Graham
Kuva 4. ”Uusinta vaunutyyliä”. 1932-1933 Grahamin ’Blue Streak’ -muotoilu oli Amos Northupin kynäilemä ja edusti aikansa ehdotonta huippua. Kilpailijoihin nähden lokasuojat olivat sulautettu enemmän osaksi koria ja maskin profiili ei ollut perinteisen pysty vaan oli kallistettu taaksepäin.

Malli_AA
Kuva 5. Nykyaikaista kuorma-autoa kirjassa edustaa Fordin malli AA.

Packard
Kuva 6. Suomen armeijan Packard kuorma-auto varustettuna puukaasulaitteella v.1925. Packard henkilöautojen ohella myös Packard kuorma-autot olivat suosittuja. Mm. Yhdysvaltojen armeija tilasi yli 10 000 kpl Packard kuorma-autoja ja Venäjän armeija 3000 kpl.

Malli_A
Kuva 7. Ford malli A:n kokoonpanoa Detroitin Dearbornissa. River Rougen tehdas oli valmistuessaan v.1928 maailman suurin. Nimensä se sai lähellä virtaavan Rouge-joen mukaan. Parhaimmillaan tehdas työllisti yli 100 000 työntekijää 1930-luvulla.

Turkulaisia vuokra-autoja

Turussa vuokra-autotoiminta alkoi jo vuonna 1906. 1920-luvulla vuokra-autojen määrä oli noussut jo huimiin lukemiin. Niitä oli kaikenkaikkiaan liikenteessä 400-500 kappaletta. 1930-luvun lopulle tultaessa nähtiin vuokra-autoasemilla myös pitkiä, seitsemän hengen limousine-mallisia autoja, jotka kokonsa puolesta sopivat hyvinkin vuokra-autoiksi.

Ensimmäisessä kahdessa kuvassa on kyseessä Kupittaan vuokra-auto asema. Kuljettajat poseeraavat tuliterien autojensa vieressä. Vasemmalta lukien 1937 Chevrolet ja perästä seuraa samojen vuosien Ford ja Dodge.

1937 Chevrolet, Ford ja Dodge taksit, kuvattu Kupittaan vuokra-autoasemalla 1937.
1937 Chevrolet, Ford ja Dodge taksit, kuvattu Kupittaan vuokra-autoasemalla 1937. Kuva: Turun Seudun Mobilistit ry

Tässä 1937 Dodge lähemmässä tarkastelussa kuljettajineen.

1937 Dodge taksi, kuvattu Kupittaan vuokra-autoasemalla 1937.
1937 Dodge taksi, kuvattu Kupittaan vuokra-autoasemalla 1937. Kuva Turun Seudun Mobilistit ry

Seuraavassa kuvassa on oikein kaksi kappaletta tuliteriä 1939 Chrysler Royal Limousineja, jotka erittäin todennäköisesti on toimittanut taustalla näkyvä Väinö Haapasen luotsaama Oy Turun Laatuauto Ab. Erikoisen lyhyet rekisterikilpien numerot T-23 ja T-32 saattavat kertoa omistajasta enemmänkin. Autot ovat kuvattu kauppiaskadun vuokra-autoasemalla, ent. Lindblomin talon (nyk. Wiklundin) edessä.

Kaksi kappaletta 1939 Chrysler Royal Limousineja
Kaksi kappaletta 1939 Chrysler Royal Limousineja Kauppiaskadulla

Seuraavissa kuvissa nähdään Samalla asemalla kuvattu 1938 Dodge Limousine vuokra-auto. Rekisterinumero on ollut T-8888, joka muuttui vuoden 1949 rekisterikilpiuudistuksen myötä TX-88:ksi. Auton omisti todennäköisesti vuokra-autoilija Reino ”Reka” Janhunen.

1938 Dodge Limousine kuvattu 1948 kauppiaskadulla
1938 Dodge Limousine kuvattu 1948 kauppiaskadulla Kuva: Matti Männistö
Dodgen omistaja Reino "Reka" Janhunen
Dodgen omistaja Reino ”Reka” Janhunen Kuva: Matti Männistö

TX-88 kilvet näyttävät olleen niklattuja.

1938 Dodge Limousine, TX-88 kilvissä. Ratissa Evi.
1938 Dodge Limousine, TX-88 kilvissä. Ratissa Evi. Kuva: Matti Männistö
Evi ja hänen ystävänsä auton vierellä
TX-88, Evi ja hänen ystävänsä auton vierellä. Kuva: Matti Männistö

 

 

Poikien Autokirja 1940

Poikien Autokirja 1940 – on nimensä mukaisesti nuorille suunnattu autokirja. Otavan julkaisema pehmeäkantinen kirja ilmestyi kerran vuodessa vuosina 1938-1945. Kirjaan on koottu lähes kolmekymmentä eri kirjoittajan laatimaa autoaiheista artikkelia. Aiheet liittyvät muun muassa kilpa-autoiluun, auton tekniikkaan, uutuusmallien esittelyyn sekä liikennesääntöihin.

etukansi3
Kuva 1. Kansikuva.

takakansi2
Kuva 2. Takakansi. Jälkimmäinen kahdesta liikennemerkkejä käsittelevästä sivusta.

poikien1
Kuva 3. Poliisin 1937 Ford -”radioauto”. Poliisien radioautotoiminnasta kertovan artikkelin kirjoitti Jorma Kivivuori. Kirjoituksessa seurataan liikkuvan poliisin päivän aikana sattuneita tehtäviä.

Lainaus: ”Hyrylässä oli eräs Packard-merkkinen henkilöauto ajanut toisen päälle ja sitten lähtenyt pakoon; rekisterinumeroa ei tiedetty. 10 minuuttia myöhemmin tapaamme Käpylässä erään samanmerkkisen auton, joka on kovaa vauhtia tulossa kaupunkiin. Vaikkei meillä olekaan varmuutta, onko tämä juuri etsimämme auto, pysäytämme sen kuitenkin ja konstaapelin kysyessä kuljettajalta: Miksi pakenitte?, häkeltyy tämä niin, että myöntää heti päälleajon tapahtuneen.”

poikien2
Kuva 4. Ympäripyörähtänyt Cord. Kuva on ilmeisesti Suomesta. Tietääkö kukaan tapauksesta enemmän? Kyseistä mallia tuskin on Suomessa ollut yhtä enempää.

Lainaus: ”Vuonna 1938 tapahtui Suomessa 7179 liikenneonnettomuutta. Näistä viidesosa, 1530 onnettomuutta, tapahtui Helsingissä. Jokaista 100 moottoriajoneuvoa kohti sattui n.13 onnettomuutta! Joka toinen linja-auto ja joka neljäs kuorma-auto oli mukana jossakin onnettomuudessa. Surmansa sai kaikkiaan 268 henkilöä.”

poikien3
Kuva 5. New Yorkin autonäyttelyn uutuuksia vuonna 1939. Autot myötäpäivään lueteltuna; Studebaker, Plymouth, Hudson, Chrysler, Dodge, Willys ja Packard.

poikien4
Kuva 6. Kuva Dearnbornin kokoonpanolinjalta.

Korpivaara & Halla v.1922

Maaliskuun 4. päivä vuonna 1922 ilmestyi Suomen Kuvalehden autonumero. Suomen Kuvalehti julkaisi autonumeroita lähes vuosittain 20-luvun alusta aina 30-luvun lopulle saakka. Vuoden 1922 autonumero sisältää sivun mittaisen kertomuksen Korpivaara & Halla Oy:n toiminnasta. Tuohon aikaa yritys toi maahan Ford ja Peugeot henkilöautoja. Lisäksi yritys valmisti tilauksesta erikoiskoreja Fordeihin. Seuraavassa artikkeli kokonaisuudessaan.

”Että autoilu-innostus meillä Suomessakin jo on saanut jalansijaa, olivat todistuksena autokilpailut, joiden merkeissä päkaupunki vietti viime sunnuntaina. Näihin kilpailuihin otti osaa paitsi yksityiset autonomistajat, myöskin autojen tuottajat. Huomattavimpia näiden uudenajan kulkuneuvojen tuottajista on KORPIVAARA & HALLA OY, jonka näyttelyhuoneistossa, Aleksanterinkadun 15:ssä, on nähtävänä erilaisia henkilö- ja kuorma-autoja sekä moottoripyöriä.”

Korpivaara_kampi1
Kuva 1. Korpivaara & Hallan liiketilat Aleksanterinkatu 15:ssa. Etualalla olevan kuorma-auton merkki taitaa jäädä tunnistamatta. Muotoilultaan se on epäilemättä saksalainen. 1920-luvulla Korpivaaralla oli Büssing-kuorma-autojen edustus, niinpä tämä saattaa olla niitä. Takana oleva auto voi kenties olla jokin isomman kokoluokan Peugeot.

Korpivaara_kampi2
Kuva 2. Oikealla puolella Korpivaaran erikoiskorittama Fordin T-malli. Vasemmalla pieni Peugeotin tyyppi 163. Se oli alkujaan saatavana vain 1,4-litraisella moottorilla, mutta myöhemmin 1,5-litrainen tuli valinnaiseksi. Yhteensä mallia valmistettiin noin 12 000 kpl. Ylhäällä katonrajassa näkyy maalattuna automaalauksia sekä firman edustukset (Ford, Firestone ja Peugeot).

”Mutta liikkeen varasto ei käsitä ainoastaan itse kulkuneuvoja, vaan kaikkea mikä kuuluu auto- ja moottoripyörä-alaan. Niinpä kiiltelee näyttelykaapeissa kunkin ostajan maun mukaisia lyhtyjä, torvia, peilejä ym. Hyllyillä ja tavaralaatikoissa on lukematon määrä kaikenlaisia tarpeita, työkaluja ja auton vara-osia. Näyttelyhuoneistosta johtavat portaat toiseen kerrokseen, jossa paitsi konttorihuoneistoa, sijaitsee liikkeen laaja polkupyöräosasto. Varastokellareissa on korkeat pinot kumirenkaita niinhyvin henkilöautojen kuin suurimpienkin tavaravaunujen pyöriä varten.”

Korpivaara_kampi3
Kuva 3. Kuva Korpivaaran verstaasta. Takana jälleen Peugeot 163.

”Liikkeen toiminta ei rajoitu kuitenkaan siihenkään. Sillä on myöskin oma tehtaansa Palosaarelle (Brändöhön) vievän tien varrella, Lautatarhankadun 12:ssa, missä toimitetaan kaikenlaisia autoalaan kuuluvia korjauksia. Särkyneiden ja kuluneiden koneosien sijaan tehdään uusia. Vanhatkin vaunut saadaan siellä, senjälkeen kun ne ovat uudelleen maalatut ja verhotut, näyttämään aivan uusilta. Tehtaan puuseppäosastolla valmistetaan kunkin ostajan toivomuksen mukaisia koreja sekä henkilö- että kuorma-autoihin. Erikoisen onnistuneita varsinkin ovat liikkeen valmistamilla koreilla varustetut ”Ford” henkilö-, kuorma- ja matkustajakuljetukseen tarkoitetut autot.”

Korpivaara_kampi4
Kuva 4. Autot vasemmalta päin lueteltuna: Peugeot, Ford (Roadster-tyylisellä korilla), iso Opel ja saksalainen N.A.G.

Viipurin autokilpailut 1910

Viipurin kansainväliset talvikisat pidettiin 23-28 helmikuuta 1910. Ohjelmaan kuului 12 urheilulajia, monet näistä talviurheilulajeja, mutta lisäksi myös ratsastusta, ammuntaa ja kenties Suomen ensimmäiset autokilpailut. Artikkeli talvikisoista ilmestyi ”Finskt Idrottsblad”-lehdessä maaliskuussa 1910. Lehti oli Helsingin voimistelukerhon julkaisu. Seuraavassa lehden artikkeli autokilpailuista joka on käännetty ruotsista suomeksi. Käännös ei ole todellakaan virheetön, mutta toivon että ajatus välittynee kuitenkin. Kaikki lisätieto aiheesta jälleen tervetullutta.

Digi – Finskt idrottsblad 31.03.1910

Viipuri_1910
Kuva 1. Vasemmalla Kasubskijin 60-hevosvoimainen Stoewer auto joka voitti ensimmäisen palkinnon. Oikealla S.Nikolajeffin 25-hevosvoimainen Clément-Bayard.

Viipuri_1910_kansi
Kuva 2. Finskt Idrottsblad-lehden kansikuva.

Viipuri_1910_s1

”Kansainväliset talvikisat Viipurissa 23-27 helmikuuta. Automobiilikilpailuista. Talvikisojen ohjelma Viipurissa oli monipuolisempi kuin koskaan aiemmin missään urheilutapahtumassa Suomessa ja mukana oli jopa autokilpailut. Se oli ensimmäinen autokilpailu joka järjestettiin Suomessa, ja vaikka osallistuvien määrä ei ollut suuri, herätti kilpailu paljon kiinnostusta. Kilpailijoiden vaunuja oli neljä ja ne oli jaettu kahteen luokkaan, suuriin ja pieniin vaunuihin. Rata sijaitsi Papulanlahdella ja oli ympärysmitaltaan noin 800m ja se kierrettiin 12 kertaa, niin että koko reitin pituudeksi tuli 10km. Sää oli kilpailun aikana talvikisojen paras. Yleisöä oli hyvin paljon, ja he seurasivat jännittyneinä autokilpailuja. Ensin starttasivat pienemmät autot, kauppias S. Nikolajeff Jr. sininen ”Adler” vaunu 15 hevosvoimainen, jota ajoi Nikolajeff itse, ja punainen ”Ford” vaunu, 20 hevosvoimainen, jota ajoi insinööri N. Garoff. Vaunut olivat rivissä kummallakin puolella rataa.”

Viipuri_1910_s2

”Lähtö oli lentävä ja autot lähtivät hurjaa vauhtia liikkeelle. Kierros kierroksen jälkeen kiersivät vaunut rataa. Adlerin nopeus kasvoi joka kierroksella ilmeisesti aikomuksena voittaa Ford. Viisi kierrosta oli menty kun Adler oli vain 20 metrin päässä Fordista. Ottamalla mutkan nopeasti toivoi herra Nikolajeff pääsevän kilpailijan ulottumattomiin.Yritys kuitenkin epäonnistui, auto luisui liukkaalla jäällä ja ajoi ulos hankeen pyörähtäen kaksi kertaa ympäri pysähtyen lopulta. Adler oli nyt menettänyt pari minuuttia, mutta Nikolajeff ajoi taitavasti autollaan jäljellä olevat kierrokset ja kutisti etäisyyden itsensä ja kilpailijan välillä merkittävästi ja ajoi voittoisana maaliin ajalla 17min 34 2/5 sekuntia. Fordin ajaksi tuli 19 minuuttia 13 1/5 sekuntia.”

Viipuri_1910_s3

”Seuraavaksi olivat vuorossa isommat vaunut. Ravintoloitsija Kasubskijs Viipurista 60 hevosvoimaisella ”Stoewer”-vaunulla, jonka hän myös omisti, ja Nikolajeffin omistama 25 hevosvoimainen ”Clement-Bayard” jota ajoi insinööri Garoff. Ensimmäisten kierrosten aikana voitti Stoewer yhä enemmän aikaa Bayardiin nähden, mutta kun muutama kierros lisää oli ajettu sai tämä lisää vauhtia ja sai yhä enemmän kiinni menetettyä aikaa, niin että kun maaliviiva ylitettiin, oli Stoewerilla vain 8,5 sekunnin etumatka. Stoewer sai ajan 17 min, 18 sekuntia ja Clement Bayard 17 min 26 2/5 sekuntia.”

”Viimeinen ja myös mielenkiintoisin oli 10km tasoituskilpailu. Stoewer seisoi paikoillaan, Clement Bayardin lähtiessä 8 sekuntia edellä ja Adler 16 2/5 sekuntia edellä. Adler siis starttasi ensimmäisenä ja 8,5 sekuntia myöhemmin lähti matkaan Bayard. Jälkimmäinen tuntui menevän hyvin ja jo kahden kierroksen jälkeen ohitti Adlerin. Suuri Stoewer haki turhaan armoa Clement-Bayardista. Tätä ajoi taidokkaasti insinööri Garoff nousten ja jopa lisäten etäisyyttä suureen kilpailijaansa ja saavutti päivän parhaan ajan 17 min 6 2/5 sekuntia käytettyä aikaa ja 16 min 58 2/5 sekuntia arvioitua aikaa. Stoewer ohitti Adlerin ja saavutti toisen sijan ajalla 17 min 19 sek käytettyä ja arvioitua aikaa. Adlerin tulokset olivat käyttöaika 17 min 57 sekuntia ja arvioitu aika 17 min 40 3/5 sekuntia. Koska kiinnostus yleisön joukossa oli hyvin suuri päätettiin sunnuntaina järjestää ylimääräinen kilpailu. Adler, Stoewer ja Clement Bayard osallistuivat tähänkin, missä viimemainittu vaunu oli jälleen voittoisa.”

Viipuri_1910_s4
”On toivottavaa, että Viipurin esimerkki voittaa pian jäljittelijöitä pääkaupunkiseudulla, sillä täällä on useita automobiileja ja se voisi olla varmasti vieläkin mielenkiintoinen vaikka ei olisikaan yhtä menestyksekäs kuin Viipurin kilpailu.”